lauantai 17. helmikuuta 2018

Helmikuu



Kevättä kohti mennään reippaasti, on niin ihanaa kun viiden aikoihinkin on  vielä valoisaa. Tämä kevättalvi on toisaalta voimaannuttavaa aikaa mutta samalla jossain määrin pitkäveteistäkin, ollaan kevään korvalla mutta silti kaikki mukava lämpö ja vihreys on vielä kuukausien päässä. Huhtikuun puolella voi jo pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta että talvi on jo takanapäin.
Louhi pääsi pari viikkoa takaperin leikkimään taas metsästyskoiraa kun isäntä lähti sen kanssa kävelemään fasaaneja ylös. Eipä mitään elukkoja näkynyt mutta mies ja koira saivat molemmat hyvää hankitreeniä ja raitista ilmaa. Isäntä olisi viime syksynä halunnut enemmän ottaa koiraa ointujahtiin mutta harmillisesti meillä painoivat omat treenit päälle. Ehkä  ensisyksynä saataisiin aikatauluja sopimaan että myös mies voisi viettää koiran kanssa laatuaikaa. Kotona ollaan saatu jo onnistuneita treenejä kyyhkyn siipien noutamiseen mutta pelkkää lähinoutoa pitää vielä harjoitella ennenkuin lähdemme ulos tekemään haastavampia harjoituksia. 


Samaan aikaan kun isäntä ja Louhi olivat lintujahdissa, minä olin kotona hoitamassa hoitolasta nimeltä Ronja. Stabyhountyttö joka oli nuoresta iästään huolimatta rauhallinen ja superkiva tyyppi. Ne tulivat Louhenkin kanssa hyvin juttuun ja loppujen lopuksi molemmat koirat makasivat sohvalla nauttien ihmisten läheisyydestä. Siitä onkin jo aikaa kun meillä on viimeksi joku koira ollut hoidossa. Tuon perjantaipäivän perusteella kyllä täälläkin asunnossa kaksi koiraa menisi ihan helposti..


Viime viikon lauantaina olimme Kare-Saran kenneltapaamisessa Teivon ravikeskuksessa. Viisi tuntia vierähti hyvässä seurassa mutta treenaamisen kannalta se ei ollut mikään menestys, tai oikeastaan ohjaajalla ei ollut selkeää säveltä ja tehtiin sitten vähän mitä sattuu. Noudoissa meillä on ollut ongelmaa kapulanheitossa, samalla kun kapula lentää niin nousee koiran takapuoli. Siinä saatiin onnistumisia ja ehkä tuossa ei olekaan juuri mitään ongelmaa kun vain pääsee vahvistelemaan sitä sivulla istumista palkkaamalla koiraa välillä noutoon ja välillä vaan siitä hyvästä istumisesta heiton aikana. Oli ihanaa nähdä taas valtava joukko kivoja raitapaitoja sekä viettää aikaa hyvin samanhenkisessä porukassa. Oli siellä pieniä ällöjä pentujakin mutta vielä pysyy oma pää kylmänä ja tyydyn ihastelemaan muiden lapsikoiria.
Meidän treenit ovat painottuneet lähes kokonaan puruihin ja kotihöntsäilyihin. Motivaatio talven pimeydessä on aika olematon mutta olen muutamaan otteeseen päässyt päivällä tottisteleen koiran kanssa ja kyllä se treenaaminen itsessäänkin kasvattaa motivaatiota!


maanantai 22. tammikuuta 2018

Tammikuu



Louhi kävi viime tiistaina rangan käsittelyssä ja oltiin sen johdosta  kevyemmällä olemisella (ei treenejä!) Viikon treenitauko teki koiralle todella hyvää vaikka ohjaajalla meinasikin sormet syyhytä. Ammattilaisen määräys piti ja me käytiin vain lenkkeilemässä.

Koska  koiraharrastus ei aina ole  pelkkää onnistumista ja ruusuilla tanssimista...
Tottiksessa on jos jonkinmoista sanottavaa, mutta kaikki ovat koulutettavissa olevia asioita. Edistaminen seuruussa ja se ääntäminen. Noh, edistämiseen ollaan otettu raippa avuksi ja pallo kainaloon, lähdetään rakentamaan paikkaa uudelleen tai paremminkin vahvistellaan oikeaa paikkaa. Suojeluhallinnassa tämä edistäminen & poikittaminen on korostunut muutaman kerran ja nyt liinoissa roikkumisen lisäksi on myös raippa yhtenä liikkuvana osana. Raippa kertoo koiralle oikeaa paikkaa ja se tullaan häivyttämään pois. Ääntämiseen olen puuttunut kieltämällä, pyrin pitämään nollatoleranssin eli koira ei saa vinkua tottiksessa eikä puruissa. Viikko sitten lauantain tottiksissa koira äänsi sivulle tulossa, kielsin, käskin uudelleen sivulle ja koiran ollessa hiljaa se palkattiin. Koiran vire nousi noudoista, otettiin uudelleen sivulle ja kun tuli äänettömästi, tästä superpalkka! Ääntely ei ole ollut koko aikaa älyttömän voimakasta, oikeastaan vasta hetki sitten havahduin kunnolla tuohon ääntelyyn kun olimme vierashallissa tottistelemassa ja siellä koira vinkui todella paljon. Jo viime keväänä sain neuvon tulla halliin siten että koira saa kantaa patukan suussaan ja sen kanssa leikitään ensin, se saa vähän päästellä höyryja ennenkuin aletaan hommiin. Tämä on auttanut ja käytin tätä kikkaan tuossa vierashallitapauksessakin.
Louhi ei ole ääntänyt ulkona tai kotihallissa samoissa määrin mutta anyhow se on asia mihin pitää puuttua vielä kun on mahdollisuus. Se ei kuitenkaan ole ylitsekiehuva ja räjähdysaltis viettipommi vaan tasoituttuaan kykenee työskentelemään vietikkäästi ja hiljaa, eikä se yleensä ääntele seuruussa.  Syy nykyiseen ääntelyyn löytyy varmasti remmin toisesta päästä. En kuitenkaan ole huolissani noista ongelmista, koen että määrätietoisuudella ja mustavalkoisuudella saadaan tuloksia kun niitä näkyy jo nyt vaikkei olla näillä metodeilla kauaa edes treenattu.  Vehviläisen tottissemmassa saadaan varmasti paljon vinkkejä näihin ongelmakohtiin.


Jos jotain parannettavaa niin jotain hyvääkin! Vierasmokketreeneissä  pari viikkoa takaperin koira oli aika kiva! Se oli aika hyvin hallinnassa, teki hyvin piilonkierrot, lähti hyvin hallintaan piilolta ja teki hyvän paon. Tietyt asia kuitenkin korostuivat  ja saimmekin arvokasta tietoa koulutusta ajatellen. Nyt onkin meneillään taas vähän uudet kuviot omissa treeneissä, josko päästäisiin taas eteenpäin. Kotona olemme kikkailleet evl:n alkeita ja osasi Louhi kuukauden tauon jälkeen tunnarinkin! Nyt taas yritetään käydä tokotreeneissäkin oppimassa uuden luokan luokan liikkeitä.

Alla vähän videota humputteluista, tein seuruuta palkka kainalossa joten ei ole raippaa käytössä. Pääpointti videossa on tuo liikkeestä seisominen joka on aika makee. Saisikin sen tuollaiseksi aina! 

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

2018!



Joulu meni taas vauhdilla ohitse ja vuosikin vaihtui. Meillä oli todella rento joulunaika, pari päivää ennen aattoa käytiin treenamassa evl-liikkeitä mutta sen jälkeen oltiin totaalisella joululomalla vuoden vaihteeseen saakka. Tokokokeen jälkeen oli taas takki tyhjä kuten tuntuu aina kokeiden jälkeen olevan joten teki molemmille hyvää irtautua treeneistä ja nauttia vaan olemisesta sekä lenkkeilystä. Käytiin koirahierojallakin.
Alkuvuodelle on suunnitelmissa treenata puruja ja tottista, käydä Kantoluodon seminaarissa kuuntelijana, kokoontua Pohjanmaan holskujen kanssa treenipäivään sekä syntymäpäivälahjaksi minulle maksettiin kaksipäiväinen koirakkopaikka Vehviläisen tottisseminaarista.

Joulukuu keskityttiin lähinnä tokoon ja nyt pitäisi alkaa kallistua taas tuonne tottiksen puolelle. Viikonloppuna oli peräti kahdet tottistreenit. Lenkkien yhteydessä olen myös kikkaillut jotain pientä. Kaikken eniten pitää keskittyä vireeseen sekä mielentilaan, teknisiä juttuja siinä sivussa koska koira osaa kohtuullisesti jäävät, noudon, eteenlähetyksen, ei häiriinny henkilöryhmässä ja pysyy paikkiksessa. Näitä pitää vain vielä hioa, jääviin nopeutta, maahanmenon tekniikka pitäisi muuttaa, eteenlähetykseen nopeutta ja noutoon malttia. Sekä treenata paikkista häiriössä, tokosta on ollut kyllä apua tuon paikallamakuun kanssa.
Pitäisi nyt löytää itsestäni sellainen tekemisen meininki että saisin määrätietoisesti vietyä koiraa eteenpäin. Tuntuu että kaikkein parhaiten löytyy motivaatio treenata kun on joku (koe)päivämäärä mitä silmällä pitäen joutuu tekemään töitä, pakko on hyvä motivaattori :D Talvi, kylmyys, liukkaus ja pimeys ovat kaikki lannistavia tekijöitä kun miettii että pitäisi lähteä hallille treenaamaan mutta yleensä kun saa koslan liikkeelle niin sitä kiittää itseään että lähti.


Hiljaista on ollut blogin puolella, en ole tyytyväinen omiin luonnosteksteihini joten moni jää julkaisematta. Tämä on treenipainotteinen blogi mutten halua kirjoittaa treeneistä pilkuntarkasti koska niitä ei jaksa lukea ja  mitä pidemmälle etenemme koiraharrastuksessa niin sitä vähemmän on motivaatiota kirjoittaa treeneistä blogiin. Treenejä itsessään on jo useita viikossa ja niiden kaikkien kirjoittaminen yksityiskohtaisesti veisi aikaa enkä ole valmis "tuhlaamaan" kaikkea vapaa-aikaani kirjoittamiseenkaan.  Ehkä tälläiset yhteenvedot silloin tällöin ovat blogin hengissä pitävä voima. Lupaan että yritän aktivoitua blogin suhteen. Toki saa myös ehdottaa, mistä te haluaisitte lukea?


Lobon lopetuksesta tuli eilen kolme vuotta. Kyllä tämä aika vaan lentää siivillä, jotenkin hauskaa muistella millainen koiranohjaaja oli silloin verrattuna siihen millainen olen nyt. Jonkin verran on tapahtunut muutosta, parempaan.
Lobo oli hölmö hullu saksalainen jonka kanssa ongelmia oli roppakaupalla mutta myös niitä hyviä ja kivojakin hetkiä.  Terveisiä sinne taivaaseen

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Tavoitteet 2018



Vuosi alkaa olla paketissa ja on taas tavoitepostauksen vuoro! 12-kuukauden aikana on tapahtunut paljon, niin onnistumisia kuin epäonnistumisia. Toisissa asioissa ollaan menty eteenpäin, toisissa taas otettu takapakkia, lienee ihan luonnollinen ilmiö. Kun yhtäkkiä ajattelee niin tuntuu että emme ole saaneet tänä vuonna hirvittävästi aikaan mutta kun asioita alkaa listaamaan niin kyllähän sitä on tullut hypättyä ja häärättyä sekä saatu jopa tuloksiakin!  Vuosi aloitettiin kokeella ja samalla teemalla päätettiin. Palataanpas vielä kuluneen vuoden tavoitteisiin.


Tavoitteet 2017

Louhi

FI MVA✓
Luonnetesti✓
Pk-lajien korkkaus
Viralliset selkäkuvat

Parempi ja korrektimpi hallinta
Toko AVO1 ✓
 VOI1 
Paljon kivaa yhdessäoloa ja ulkoilua

    Ohjaaja


    Avoin mieli! 

    Suunnitelmallisuutta treeneihin

    Kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja vakautta koiran ohjaamiseen
    Koiranlukutaitoa vielä paremmaksi
    Seminaareihin, leireille ja koulutuksiin osallistumista!


    Tammikuussa saavutettiin tokossa AVO1 pistein 318,5. Louhi kävi luonnetestissä toukokuussa pistein ++169, ensimmäinen luonnetesti ikinä missä olin itse ohjaajana, oli kyllä jännää. Selkä kuvattiin terveeksi heinäkuussa. Kävimme näyttelyissä Kauhavalla, Riihimäellä, Nokialla ja Muuramessa, jälkimmäisestä näyttelystä napsahti viimeinen sertin singaporelaiselta herrasmieheltä ja Louhi valioitui Suomen muotovalioksi 11.9.2017. Joulukuussa saavutimme tokossa VOI1 pistein 302,5. Olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä ja nauttineet ulkoilmastakin, varsinkin pyöräilyn merkeissä. Pk-lajeja emme korkanneet mutta treenasimme niitä senkin edestä. Jos joku kysyisi että miten vietit kesän 2017 niin siihen on melkeinpä vain yksi vastaus, jäljellä kaverin ja koirien kanssa.. 
    Ohjaajan tavoitteet eivät suunnitelmallisuuden kohdalla täyttyneet muutakuin silloin tällöin, kärsivällisyyden uskon kasvaneen kuluneen vuoden aikana ja ehkä tuo koiranlukusilmäkin on kehittynyt. Keväällä olin tottiskoulutuksessa, kesällä kolmella leirillä, yhdellä yksäritunnilla mutta seminaareihin en päässyt.




    Kulunut vuosi on ollut opettavainen ja olen kiitollinen että koira on pysynyt terveenä. Ollaan pyritty käymään koirahierojalla säännöllisesti sekä osteopaattisella hierojalla rangan käsittelyssä. Kaikkein tärkeintä on että harrastuskaveri voi hyvin. Ollaan kohotettu kuntoa pyöräilemällä todella paljon sulalla maalla, nyt odotellaan jo innolla kevättä että pääsisi taas pyöräilemään.
    Useat tunnit pellon- ja treenikentän laidalla ovat saaneet ottamaan lakin kouraan mutta kyllä niitä onnistumisiakin on tullut.  On tullut vuoden aikana todettua että kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys ovat koiraa treenatessa todella tärkeät ominaisuudet jotka pitäisi jokaiselta ohjaajalta löytyä ja jos ei löydy niin niitä pitää yrittää kehittää.  Tässä on itsellä vielä paljon opittavaa.

    Vuoden parhaimpia tapahtumia ovat  tokosta AVO1 & VOI1, valioituminen Suomen muotovalioksi ja lokakuinen kokeenomainen IPO1- treeni vieraalla maalimiehellä.

    AVO1 & VOI1

    Tavoitteet 2018

    Louhi

    IPO1 (IPO2?)
    EVL1
    Sulalla maalla aktiivista pyöräilyä

    Ohjaaja

    Mustavalkoisuutta ohjaukseen.
    Seminaareihin, leireille ja koulutuksiin osallistumista.
    Suunnitelmallisuutta treeneihin.
    Treenien ylöskirjaamista.



    Tuleva vuosi tulee olemaankin sitten hyvin pk-painotteinen. Tuntuu että yllä oleva lista on varsin lyhyt verrattuna kuluneen vuoden tavoitteisiin mutta kyllä näissä muutamassakin sitä hommaa piisaa valtavasti. Kevättalvi hiotaan hallissa tottista ja puruja, keväällä heti lumien sulettua alkaa taas ulkokausi ja pellot kutsuvat!  Erikoisvoittajaluokan korkkaamisessa en pidä kiirettä, menemme sitten kun koira tuntuu varmalta joka osa-alueella, rauhassa treenaillaan. Tarkoituksena on kerätä ne kolme ykköstulosta niin ennemmin vaikka vähän himmailee kun lähtee päätä pahkaa kokeilemaan, nähtiin se tänäkin vuonna että oli parempi jättää kesällä menemättä voittajaluokan kokeeseen ja mennä vasta joulukuussa, oli paljon valmiimpi vaikkakin muutama liike tarvitseekin treeniä valtavasti. Toivotaan että tavoitteet täyttyvät!




    sunnuntai 17. joulukuuta 2017

    Voittajaluokka



    Niin saatiin vielä tällekin vuodelle kisakokemus kun käytiin korkkaamassa voittajaluokka.

    Koepäivän aamuna tein pienet muistuttelut kaukoista ja tunnarista sekä käytiin aamulenkki ennen koepaikalle lähtöä. Matkalla alkoi jännittää, samoin itse koepaikalla. Tuttujen näkeminen ja muiden suoritusten seuraaminen aina hiukan lievittää jännitystä mutta mitä lähemmäksi tullaan sitä omaa suoritusvuoroa, sitä enemmän alkaa sydän hakkaamaan. Noh, vaikka jännitin ihan älyttömästi niin en mokaillut kehässä juuri mitään ja pakka pysyi kasassa, kyllä se vaan niin on että vain kisaamalla voi saada sitä jännitystä lievemmäksi, ehkä..

    Seuraamisosiossa takaperin seuruussa vähän aukesi, ohjatussa noudossa toi kapulan vinosti eteen ja luoksetulon pysäytyksessä liikkui eteenpäin eli pysähtyi mutta ei heti. Kauko-ohjauksessa kaksoiskäsky ja liikkui hivenen eteenpäin. Muutoin teki oikein hienoa suorittamista ja paikallamakuun suoritti oikein mallikkaasti. Tunnarista olen erittäin ylpeä, se kun on ollut liike joka on tarvinnut todella paljon treeniä ja harmaita hiuksia.

    Louhi osai tuloksen  VOI1 KP 302,5 sij 1/4


    Louhi teki parhaansa, toki siitä huomasi että palkattomuus alkoi laskea virettä. Palkattomuuden treenaaminen tuleekin olemaan ykkösjuttu tulevissa tokotreeneissä. Saadaan pikkuhiljaa tutustua myös erikoisvoittajaluokan liikkeisiin, kivaa! En jaksa lähteä keräilemään tuloksia koularia varten vaan hypätään suoraan ylempään luokkaan.  Erityisen kivaa näissä kokeissa oli se kun samaan luokkaan osallistui Louhen täti isän puolelta ja luokkaa ylempänä oli täti äidin puolelta, kaikki saivat ykköstuloksen. Kare-Saran hollantilaisilla oli hyvä sunnuntai Pitää vielä kiittää siskoani matkaseurasta ja apparoinneista! Palkinnot olivat erinomaiset! Saatiin ruokasäkki, karvapatukka, koirahieronta lahjakortti sekä sporttirakin pääpanta.

    (c) Elli-Noora Kivelä

    Näillä eväillä lähdetään kohti joulua ja uuttavuotta. Tuli kiva joululahja näin etukäteen. Toko jää nyt vähän taka-alalle kun lähdetään taas aika nollasta treenailemaan evl-liikkeitä ja aletaan keskittyä enemmän tuonne tottikseen ja siihen liittyviin juttuihin.  Hyvää joulunodotusta!


    perjantai 24. marraskuuta 2017

    Mitään et saa ilmaiseksi



    Nyt on löytynyt taas kipinä tokoon ja olenkin aika kiitettävästi päässyt käymään hallilla 
    *taputtaa itseään päähän* Voittajaluokka rullaa kohtuullisen hyvin, eiliset pikatreenit olivat todella ilahduttavat, Louhi suoritti kaikki liikkeet hyvin ja meillä oli todella kivaa yhdessä. 
    Ongelmakohdat löytyvät tutusta ruudusta, tunnarista, kaukoista. Nämä liikkeet vaativat eniten töitä ja  pitää kiinnittää huomiota myös liikkeiden väleihin, palkkailla kontaktista ja pitää huolen että koira on tekemässä ohjaajan kanssa töitä eikä haaveilemassa. Mielentila koiralla on hyvä, se ei ääntele, suorittaa vauhdikkaasti liikkeet ja on muutenkin kiva  ohjattava.

    Ongelmakohtiin aion pureutua siten että ruudun kohdalla treenataan sitä optimaalista paikkaa ja käytetään vain välillä apuna targettia. Yleensä treeneissä ilman targettia koira jää liian etureunalle joten sille ei ole selvää mihin kohtaa pitää hakeutua. Tunnaria pitää vahvistella pidemmältä matkalta ja koittaa vähän haastaa koiraa. Louhi ei enää ota vääriä suuhun joten siinä mielessä ollaan edistytty mutta saattaa pyörittää nenällään vääriä mutta en ole huolissani siitä kun arvosteluohjeessa lukee: Hylkäämistä ei tapahdu, jos koira haistellessaan koskee esineitä etsiessään oikeaa. Tunnarin suhteen ollaan kyllä tehty aimo harppaus verrattuna viime kesän räpellyksiin jossa koira otti painetta ja maiskutteli lähes kaikki väärät ennenkuin toi oikean. Varmasti mielentilallinen ongelma, uusi liike ja epävarma koira jolle ei ollut selvää mitä pitää tehdä. Kyllä nämä kotitreenitkin vievät ihan älyttömästi eteenpäin kun vain jaksaa tehdä jos ei nyt päivittäin niin kuitenkin todella usein, kuten sanottua ilmaiseksi et saa mitään ja vain treenaamalla tulee tuloksia.

    Kaukokäskyt. Nekin kuuluu kategoriaan "Treenaa päivittäin kotona" No siihen ainakin pyrin. Paljon vahvisteluja  läheltä, tehdä käskysanat selkeiksi ja varmoiksi, sitten vähän kokeilla välimatkaa niin kotona kuin hallilla ja vaihtelevasti käyttää apuvälineitä. Eilen saatiin jo hienoja vaihtoja 10m päästä, toki vielä puomin avulla.
    Oikein kivoja suorituksia Louhi teki metallihypyssä, heitin vinoon mutta koira hyppäsi ja tuli vielä takaisin hypyn kautta! Luoksetulosta pysäytys oli ihan ok ja jäävätkin rullaa ihan hyvin, hieman vetää niissä epävarmaksi mutta pysyypä paikoillaan ja seuraamiseen tulee todella innokkaasti. Mielestäni Louhi on tokossa sellainen peruspuurtaja joka ei kaikkein näyttävimpiä suorituksia tee, toki ei se hitaimmastakaan päästä ole. Louhi yrittää aina tehdä parhaansa. Monen asian kanssa voisi lähteä hifistelemään mutta katson ennemmin muutamia juttuja sormien läpi kuin että lähtisin vaatimaan lisää nopeutta siihen, tähän ja tuohon. Emme koskaan tule kisaamaan arvokisoissa, tai no ehkä voitaisiin holskujen MM-kisoihin mennä tokoilemaan joskus..

    Tottiksessa ollaan lähdetty hakemaan korkeampaa viretta haukuttamisen ja saaliille kääntämisen kautta. Vietti kyllä nousee mutta se tuo muutamia ongelmiakin mukanaan.. Siinä kevättalveksi projektia 👍 Positiivista on se että Louhi haukkuu minulle! Toki aluksi vähän sakkaa mutta kyllä se siitä tasoittuu ja pitää vaan jatkaa tuota vireennostoa ja pitää huoli ettei tule iholle asti haukkumaan. Keskityn tähän asiaan sitten kun on tokojutut pois päiväjärjestyksestä. Puruissa tehdään hallintaa ja perushuttua, sieltä ei ole juuri mitään kerrottavaa jälkipolville. Sirkkeliholsku vaan tuhoaa hihanpäällisensä ja uusi meni tilaukseen. Edellinen kesti sen 10kk mutta tämä  gappayn vanha malli rupeasi pärkyämään jo puolen vuoden jälkeen..

    maanantai 13. marraskuuta 2017

    Tokoa ja jälkeä




    Tokossa ollaan käyty lähes joka torstai ja ollaan tehty onnistuneitakin treenejä. Inhokkiliikkeeni tunnari on oikeasti alkanut sujua, tosin vaihtelevalla menestyksellä mutta kuitenkin. Koira etenee kapuloille reippaasti mutta stoppaa tarkastamaan ja tuo oikean kapulan. Toinen inhokkiliike kaukot ovat vielä vaiheessa mutta olen niiden suhteen aika optimistinen, paljon vain toistoja ja vaihtelevia etäisyyksiä. Ohjattu nouto on aika bueno, pitää vain vahvistella koiraa myös ohjaajaa kohti. Metalli hyppynoudossa meinaa tulla vähän ääntää mutta sitten torpataan koko liike ja otetaan alusta, ei kovinkaan montaa kertaa tarvinnut tehdä näin että meni jakeluun. Ruutu on aika varma ja sieltä seuruuseen tulossa ei ongelmaa muutakuin pitää varoa ennakointia. Jääviä pitää vahvistella mutta olen nyt saanut maahanmenoa paljon nopeammaksi, se on meillä "erityistä huomiota" listalla. Luoksetulon pysäytys on työnalla ja perusteet on jo hanskassa. Paikkamakuussa en näe ongelmaa ja ollaanpa treeneissä otettu jo onnistuneita evl-paikkiksiakin.



    Yllä pätkä meidän kaukotreeneistä, kuten kerrottua olen vaihtanut takaapääkaukot etupääkaukoihin ja nyt alan olla pikkuhiljaa tyytyväinen tekniikkaan. Tässäkin on apuna tuo häkkioven kynnys mutta tarkoituksena on saada tekniikka sujumaan apuja käyttäen ja vasta sitten vaihtelevasti vaihdella etäisyyttä. Pikkuhiljaa siis aletaan olla koevalmiita tai edes siinä pisteessä että kehtaisi käydä kokeilemassa.  Kerkesin tätä postausta kirjoittaessani kiroamaan kun ei juoksuja kuulu mutta alkoivathan ne, olen samalla iloinen mutta tuo housujen kanssa edestakaisin kikkailu varsinkin näin hallikaudella on vähän rasittavaa. Juoksut taitavat olla ohi ennen suunniteltua koetta eli nyt vain ankarasti treeniä ja ilmoa menemään.


    Säiden salliessa ollaan päästy käymään jäljellä nyt muutamana päivänä ja olen ollut todella tyytyväinen Louhen kulmiin. Vaikka on ollut taukoa jäljestyksestä jotain 3vko niin aikaisempi oppi on mennyt perille, koiralla on selkeästi fokus pysähtyä kulmassa ja katsoa mihin jälki jatkuu. Saaduista neuvoista on ollut apua ja en ole ollenkaan niin epätoivoinen jäljen kanssa kuin esimerkiksi alkusyksystä. Harjoittaa niitä asioita jotka ovat vaikeita ja yrittää valaa koiraan itseluottamusta.
    Esineilmaisu on ollut  hyvä nyt mutta meinaa hiukan vetää lonkalle, tästä johtuen siis pitää tehdä välillä pelkkiä esinesuoria ja vahvistaa sitä suoruutta. Keväällä alkaakin kunnon urakka kun pitäisi saada rakennettua kokeenomainen suoritus myös pellolle. Ehkä sekin pikkuhiljaa.. :D