lauantai 16. syyskuuta 2017

ABC-treeniä



Postaus parin viikon takaa. Tehtiin silloin purut 3x, jäljellä käytiin 4x ja tottisteltiin 2x viikkoon. Oikein hullunmylly mutta nyt nämä tuon jälkeiset viikot ovat olleetkin vähän rauhallisempia kiitos flunssan ja työvuorojen. Ehkä pitäisi laatia treenikalenteri jonka mukaan treenaisi mutta sitten toisaalta välillä treenataan fiiliksen pohjalta ja jos ei huvita niin väkisin ei mennä. Parempi varmasti pitää se fiilispohjaisena ainakin vielä kun ei ole koetavoitetta tälle kaudelle kuin käydä väkisin vääntämässä. Ulkokausi alkaa pikkuhiljaa hiljenemään eli vielä pitäisi jaksaa rutistaa käydä jäljellä ja tottistelemassa.


Jäljen suhteen tyhjät kulmat ja tuulinen sää on meille suurin haaste. Vinkkejä saa heittää! Palasimme muutaman askeleen taaksepäin jäljen haastavuudessa ja pyrin tekemään yllätyksellisiä jälkiä. Olen kasvattanut jälkien pituutta, jotenkin olen arkaillut tämän asian kanssa mutta kyllä se koira ne pidemmätkin suorittaa. Ylipäätään olen antanut koiralle enemmän siimaa etten painosta persustan takana kun koira on jo osaava. Roomaan on monta tietä ja minä haluan itse mahdollisimman vähän puuttua koiraan jäljellä, sillä tulee olla itsellään into jäljestää ja sen annetaan selvittää ongelmakohtia itsenäisesti, kuitenkin siihen puututaan jos menee "takki auki". Viimeisin jälki oli todella hyvä! Seitsemällä kulmalla, lähes tyhjät suorat sekä vaihtelevasti kulmissa ruokaa. Esineen ilmaisi 7m päässä minusta ja tuijotti esinettä koko sen ajan kun kävelin viereen ja palkkasin!
Minun suurin ongelmani ohjaajana on kaavoihin kangistuminen. Tietenkin tiettyjä asioita pitää treenata paljon mutta muistaa tehdä myös vaihtelevia treenejä, tätä samaa pitää soveltaa myös tottiksessa. Ylipäätään kunnon valmistautuminen on kaiken A ja O. Treenin pitäisi olla selvillä jo kun päästään pellolle/kentälle eikä alkaa viime kädessä sopertelemaan jonkinlaista suunnitelmaa kasaan. Laskeskelin että tälle kaudelle ollaan käyty n. 45. kertaa jäljellä ja kun oikein miettii niin edistystä on tullut varsinkin tyhjien suhteen.  Nyt on ollut vähän hiljaisempaa kun ohjaajalla on ollut arkielämässä kiirettä mutta tarkoitus olisi tässä taas ottaa tehokausi päälle ennen talvea ja sitten jäädä pikkuhiljaa talvitauolle jäljeltä. Jälkinameina meillä on toiminut pääasiallisesti naturismakkarat mutta nyt lähti tilaukseen natural menu ja tilausta odotellessa koira jäljestää lihapullia ja frolickeja(hyi minä) Esinepalkkauksessa käytän lihapullia, koiran pateeta, kissan märkäruokaa etc. jotain koiran nenään herkullista ja maittavaa.




Rehellisyyden nimissä tottis on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, kun jälki- ja purut ovat ahmaisseen ison osan ajasta. Kuitenkin vaikkei pääse kentälle kikkailemaan porukan kanssa niin jotain pientä on tullut viikottain tehtyä. Tottiksessa eniten treeniä kaipaava liike on eteenmeno. Pitää myöntää että se on myös kaikkein vähiten treenattu liike joten ei ihme jos se kaipaa erityistä huomiota. Haluan saada siinä maahanmenon nopeammaksi. Hypyt sujuu, a-esteen kohdalla vaan pitää vielä sitä tekniikkaa hinkata ettei lähde harjalta liitämään. Palautusasento voisi olla tiiviimpi. Iskut ovat aika kivoja kunhan niitäkin muistaa vahvistella. Seuruussa palkkaillaan paikkaa taaksepäin ja jääviä saa vielä treenata vaikka ne on koiralla kyllä aika hyvin hallussa. Pitää vaan muistaa pelata jännitteillä. Tottis on selkeästi minun lempparini, voi johtua ehkä siitäkin että se on ollut helpoin opettaa.
Toki kaikkien näiden tuntien jälkeen mitä on pellolla viettänyt, olen alkanut pitämään jäljestämisestäkin.


Ollaan paljon lähempänä IPO-koetta kuin vuosi sitten mutta koska meillä ei ole kiire mihinkään niin vahvistellaan rauhassa niitä asioita jotka sitä vielä vaatii. Suurta opettelua on ohjata koiraa sekä opetella vielä itsenäisesti tekemään päätöksiä kesken treenin mutta tuntuu että tässä parin vuoden sisällä on oikeasti tapahtunut kehitystä eikä niiden liinojen kanssa ole niin takussa kuin aluksi. Koirasilmäkin harjaantunut hiukan! Meille ohjaajille, koirasta riippuen annetaan enemmän vastuuta ja nyt pystyy jo itsekin miettimään treeniä ja ehdottaa erilaisia toimintatapoja. Meille tuli vuosi täyteen uudessa porukassa ja olen kiitollinen siitä että minut tuohon ryhmään rekrytoitiin. Suojelu on selkeästi meidän päälaji ja siinä pyrimme etenemään niin pitkälle kuin vain mahdollista. Tällä hetkellä se IPO1 siintää ajatuksissa ja sitä ajatellen tehdäänkin hurjasti töitä.


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

FI MVA



Eilen ajelimme aamusta Muurameen ryhmänäyttelyihin jotka pidettiin jylhän Riihivuoren laskettelukeskusksen laella. Onni oli ettei oma kehä alkanut ihan aamusta kun matkaa tuli sen 3h suuntaansa. Kehät olivat asfaltilla ja tilaa ei ollut kehuttavasti mutta kyllä tuolla pärjäsi.  Odotukset menestyksen suhteen eivät olleet kovin korkealla ja en jaksanut edes järkkäriä ottaa mukaan. Kiitos siskolle puhelimella otetuista kuvista! Meidän kehät olivat hiukan myöhässä mutta kehän laidalla odottelu rauhoitti Louhea mukavasti. Kaksi hollanninpaimenkoiraa oli ilmoitettu Louhen lisäksi, avonarttu  ja veteraaninarttu. 



Avoimessa luokassa seisotettiin koirat, juoksutettiin edestakaisin ja kehän ympäri. Louhi sai erin mutta kehäsihteeri ei puhunut mitään SA:sta joten ajattelin että peli oli taas menetty kunnes tämä huikkasi että menkää kehän sivuun, kilpailu jatkuu teidän osaltanne. Toinen avoimen narttu arvosteltiin jonka jälkeen kehään pääsi veteraani joka myös sai yksilöarvostelun. Lopuksi kehässä kilpailivat toisiaan vastaan Louhi ja veteraaninarttu. Yhden kierroksen jälkeen tuomari tuli viittaamaan meidän ensimmäisiksi. Kehäsihteeri tuli sanomaan että saadaan serti ja Louhi on rop uroksien puuttuessa. Olin vähän pyörryksissä mutta sain huikkattua kehäsihteerille että koira valioituu ja tämä hakikin vielä yhden ruusukkeen lisää. Tuomari halusi yhteiskuvan ja sisko sai meistäkin muutaman otoksen. Kahdeksan näyttelyä takana ja nyt irtosi tuo viimeinen serti.  Laitoin heti samana iltana omakoiran kautta valiohakemusta ja säiden suosiessa otetaan kunnon valioitumiskuva koirasta pokaaleineen ja ruusukkeineen niin saa teetettyä kuvasta taulun seinälle.
                                   
                                         AVO ERI SA SERT ROP - FI MVA


Arvostelussa lukee näin: Female of very good type. Good head and expression. Good front assembly. Good tuck up. Good hind angulation. Good coming and going. Tuomari Chua Ming Kok, Singapore

Kotimatkalla pysähdyttiin syömään matkaseuran kanssa ja Louhi sai valioitumisensa kunniaksi ikioman juustohampurilaisen Hesburgerista ja koira oli ihan kummissaan että ihan oikeastiko hän saa ihmisten ruokaa :D 
Olin ihan puulla päähän lyöty, olin ihan  varma ettei tämä reissu tuottaisi menestystä ja olen jo täytellyt kalenteria tulevien näyttelyiden suhteen mutta olen nyt niin iloinen että näyttelyrumba on tämän koiran kohdalla ohitse ja nyt saan keskittyä täysillä käyttöpuoleen, vaikka toisaalta onhan nuo näyttelyreissut olleet ihan kivoja. Nyt minulla on ensimmäinen valio ikinä! Muotovalionarvo ei ole ehkä se kaikkein arvostetuin, varsinkaan käyttökoirapiireissä mutta kyllä vaan noiden sertienkin hommaamiseen on mennyt rahaa ja aikaa sekä satoja kilometrejä tien päällä. Ja ei tämä koira ihan rujo ilmestys ole vaikka käyttöpainotteinen onkin suvultaan. Olen iloinen että vaikka koko kesä on mennyt pääasiallisesti treenaamiseen eikä olla päästy mihinkään kokeeseen niin edes yksi tavoite saatiin täytettyä ja ulkomuodolliset hommat saa jäädä nyt taakse. 


torstai 31. elokuuta 2017

Tunnarisoppaa



On tämä koiraharrastajan elämä huvittavaa. Keskiviikkona minulla oli vapaapäivä, iltapäivästä suunnitelmissa oli tottista ja peltojälkeä kaverin kanssa mutta ajattelin aamusta tehdä tokon eteen jotain ja KEITIN tunnarikapulat.. Viisaammat ja kokeneemmat ovat kertoneet että haju häviää keittämällä. Erottelin merkatut ja "puhtaat" kapulat toisistaan. Kyllä, olen hirvittävä tokoilija kun minulla on käytetyt ja uudet olleet sekaisin laatikossa ja silti kauhisteluista huolimatta koira ei ole mennyt rikki ja on jopa oppinut tunnarin vaikkei se aina täydellisesti onnistukaan mutta se ei ole kapuloiden syy. Keitin kaikki kapulat ja heitin merkkaamattomat pakkaseen ja merkatut ulos tuulettumaan. voin noita merkattuja ja hajusta puhdistettuja käyttää kotona ja muut päätyvät kunnon treeneihin. Pitäisi taas ennenkuin tokokausi starttaa kunnolla, käydä paikallisella sahalla ostamassa puuvärkkiä ja tehdä koko talveksi kapulat.


Kaiken tämän pk-touhun  ympärillä ollaan välillä tehty myös sitä tokoa. Itseä oikein harmittaa tämä ajan vähyys kun koira alkaa liikkeiden suhteen olla aika bueno että nyt kun löytyisi oikeasti vaan aikaa luoda hyvä treenitahti ja päästä porukalla treenaamaan niin sen kanssa voisi aivan hyvin pian korkata voittajaluokka. En tylsistytä lukijoita kirjoittamalla hirveää litaniaa yksitoikkoisen tarkasti miten Louhi toimi missäkin liikkeessä mutta sanotaan että parin treenikerran aikana se on suorittanut aika kivasti ne kaikkein vaikeimmat eli tunnarin, kaukot ja ruudun. Säännöllisellä treenillä sitä ei todennäköisesti tarvitse kokeissa hävetä. Tuntuu että esimerkiksi kaukot paranevat aina sitä myötä mitä on ollut taukoa :D Eli aina se järjetön treenaaminen ei ole se parhain tapa.  Alla oleva video on pätkä treeneistä. Ohjatussa noudossa seuraa omaan makuun liian edessä ja nouto saisi olla nopeampi. Enemmän fokusta myös ohjaajaan seisomaan jätössä niin olisin tyytyväinen.

Henkilön Tiia Kivelä (


Toko on jotenkin vain niin kivaa! Siinä näkee selkeästi miten sen koiran päässä raksuttaa kun se miettii seuraavaa liikettä ja oikeastaan kaikki tapaamani tokokoirat ovat kovia tarjoamaan erilaisia käytösmalleja, ovat iloista sakkia! Toisaalta odotan jo innolla tulevaa hallikautta ja tokotreenejä porukalla. Pimeitä ja kylmiä iltoja, koiran pukemista, ilon pilkahduksia talven pimeydessä sekä ihanan liukasta hallin edustaa jossa saa yrittää kynsin hampain pitää tasapainonsa kun käy koiraa käyttämässä asioillaan.. Toivotaan että ensitalvi olisi selkeästi luminen eikä jäinen.. Toki onhan näitä syksysäitä toivottavasti vielä monta kuukautta edessä niin turha puhua vielä talvesta :) 

(c) Elli-Noora K

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Sorsapaimen



Joka syksyinen teksti metsästyksestä tulee tässä! Meidän wannabelintukoira on taas päässyt isännän matkaan metsälle ja siitä intoutuneena vähän tarinaa. Isäntä on todella aktiivinen metsästäjä jonka kiinnostuksen kohteisiin kuuluu alkukaudesta kyyhkyjahti ja sorsastus. Hänellä ei ole lintukoiraa eikä kellään jahtikaverilla joten hän lainaa Louhea jahtiin aina silloin tällöin kun koira omilta harrastuksiltaan ehtii. Louhi on kuuliainen, pysyy ääressä ja siitä on useimmiten enemmän hyötyä kuin haittaa niin ilomielin annan sen miehen mukaan metsällle. Itse en metsästä, ei ole aikaa omien harrastusten lisäksi eikä kärsivällisyyttä kökkiä passissa montaa tuntia :D 
©J.S

Ideaalitilanne olisi se että koira olisi hiljaa liikkumatta passissa, noutaisi ammutut vedestä sekä etenisi virtaviivaisesti nenää käyttäen. Noh, Louhi ei kovin totisena ole jahdissa mukana, se juoksentelee iloisesti pitkin nevaa ja metsiä sekä pulahtaa välillä veteenkin. Tylsyyden tullessa se vähän raivaa pajukkoa ja tarjoaa keppiä heitettäväksi kaikille kanssametsästäjille. Se kuitenkin tekee hyvää hakulenkkiä, saa riistaa ylös ja on ilmaissut hukkaan mennyttä saalista. Riistan noutaminen on sillä toki vielä lapsenkengissä. Passissa ollessa se kyllä rauhoittuu mutta välillä tylsyys voittaa ja pitää tunkea isännän syliin tai tehdä jotain muuta tuossa ylimääräistä.. Hakeva koira tulisi kyllä tarpeeseen tuohon metsästysporukkaan kun tällä hetkellä isäntä makaa flunssan kourissa uituaan itse yhden sorsan vedestä menneellä viikolla ja taitavatpa muutkin tuossa porukassa arvostaa riistaansa niin paljon että veteen tai heinikkoon sitä ei hevillä jätetä. Nouto pitäisi Louhelle  kouluttaa ihan erikseen ja olenkin yrittänyt isäntää kannustaa tässä hommassa mutta arvatenkin se jää minun kontolleni. Aion tehdä se positiivisen kautta ja aloittaa homman siten että naksuttelen koiran kiinnostuksesta riistaan *kyyhkyn siipeen*  ja alan pikkuhiljaa vaatia koiralta enemmän. Katsotaan miten tämä projekti lähtee etenemään.

©J.S


Viime maanantaina Louhi oli kauden ekalla jahtireissulla. Reissu alkoi viiden jälkeen päivällä ja mies ja koira palautuivat kotiin vasta puolen yön aikoihin. Koira oli todella väsynyt, se sai back on trackin niskaan, ruoan ja se heittäytyi sohvan nurkkaan nukkumaan onnellisena.  Louhi oli päässyt kävelemään läpi pari nevaa, aluksi sillä oli tutkapanta kaulassa mutta vesipeto kävi uimassa pari kertaa joten isäntä päätti pelastaa laitteensa totaaliselta kastumiselta. Louhi ilmaisi pari sorsaa ja sai kaislikosta yhden ylös joka jäi saaliiksi.  Isännän mielestä koiran etenemisen on todella hyvää mutta koiralla saisi olla enemmän tarkkuutta nenätyöskentelyssä, jalat vie enemmän kuin nenä ja hän toivoisi että Louhi noutaisi. Katsotaanko pystynkö minä tehdä jälkimmäiselle asialle jotain. Itse tykkään esiitä että koira pääsee jahtireissuille koska siellä se saa olla aika vapaasti, käyttää nenäänsä, juosta ja muutoinkin olla vain koira. Hyvää vastapainoa kaikelle sille mitä muuten tehdään.


maanantai 21. elokuuta 2017

Leireilyä ja näyttelyitä



11-13.8 olimme Karijoella SRY Etelä-Pohjanmaan järjestämällä tottis-ja jälkileirillä. Saavuimme kaverin kanssa paikanpäälle jo perjantaina vaikka ajomatkaa oli vain vajaa tunnin verran. Halusimme leiritunnelmaan jo heti viikonlopun alettua. Perjantai-ilta meni makkaraa grillatessa ja aika ajoissa vetäydyimmekin jo yöpuulle mökkiimme. Koirat saivat nukkua sisällä ja hyvin ne rauhoittuivat toistensa seuraan. Hassu rottweiler Bulli tunki itsensä väkisin sängyn alle ja Louhi nukkui vaihtelevasti pedillään tai lattialla. Eipä tuonne huoneeseen olisi häkkejä edes mahtunutkaan.
© Paula Sirén-Rodas

Lauantaina 16 koirakkoa jaettiin kahtia. Kokeneemmat jäljestäjät lähtivät ekana päivänä pellolle. Seitsemän koirakkoa paineli jäljelle autoletkassa kouluttaja Tuijan perässä. Pellot sijaitsivat parikymmentä kilometriä kauempana mökkialueesta. Heinä oli kohtuullisen pitkää ja sää oli hyvin vaihteleva. Välillä satoi vettä. Tein aika helpon jäljen, alussa paljon ruokaa ja pikkuhiljaa lähdin vähentämään. Kulmat n.5-6kpl olivat tyhjät ja jäljen päässä oli esine. Louhi tasoittui heti alusta jäljestämään tarkasti ja tarkkuus säilyi kohtuullisen hyvin, selvitti kulmat hyvin ja esineilmaisulle ei kouluttajan mukaan tarvitse tehdä mitään, se oli hyvä. Pitää vaan nyt muistaa ettei liikaa auta koiraa. Tiedän nyt miten lähden etenemään kohti tyhjempää jälkeä. Saimme lounaan paikanpäälle pellolle ja olikin mukava nauttia hyvästä ateriasta eikä sateinen sää haitannut enää. Oli mukava lauantaipäivä jäljellä ja iltakin meni rattoisasti makkaraa paistellen ja saunassa käyden. Mitään älyttömiä illanriekkujaisia ei ollut ja minäkin painelin nukkumaan jo yhdentoista jälkeen.
© Paula Sirén-Rodas
Sunnuntaina oli luvassa tottista. Jatkettiin siitä mihin yksityistunnilla jäätiin. Vireen nosto oli ensimmäisen kierroksen teema ja sitä ajatellen tehtiin erilaisia harjoituksia. Kouluttajan mukaan Louhi osaa teknisesti liikkeet hyvin mutta lisää viettiä peliin. Toisella kierroksella treenattiin eteenmenoa. Koiralla on ollut tapana juosta ja käskyn jälkeen tehdä riemukaari ennen maahanmenoa. Nyt saatiin koira tipahtamaan suoraa kohti eteenmenopalkkaa ja sain hyvät eväät jatkoon. Koulutuksellisesti tämä oli todella hyvä leiri, sain neuvoja ongelmakohtiin sekä uusia tapoja edetä. Oli myös hienoa nähdä miten laaja rotukirjo leirillä oli.

© Paula Sirén-Rodas
Samaan postaukseen heitän kommenttia myös viime lauantain näyttelyistä. Valitettavasti kuvamateriaalia ei saatu. Kävimme Nokialla ruotsalaisen naistuomarin syynissä ja tuloksena oli erittäin hyvä. Almost 3y feminine elegant well shaped head. A little light in eye. Good neck and topline. Too straight in upper arm and brisket should be deeper. Good width. Brindle is cover too much head and body*. Efficient move. Nice temperament.* Looks cleary black.

Louhi esiintyi kauniisti, omaan tapaansa häntä iloisesti pystyssä, ravasi hyvin ja oli muutenkin todella hillitty. Varsinkin kun vertaa tätä esiintymistä meidän ensimmäisiin kehäkokemuksiin. Se on kehittynyt esiintymisessä. Uroksissa esiintyi Louhen komea veli Retku joka sai erinomaisen.  Päivä ei ollut näyttelyiden suhteen menestys mutta muutoin todella oli kiva päivä, ihana nähdä Louhen velipoikaa ja näiden kasvattajaa. Valitettavasti sertijahti jatkuu. Minkään ei vissiin kuulu olla helppoa, toki luonnetestin jälkeen tämä on vasta toinen näyttely.. Remmin toinen pää vaan alkaa jo kyllästyä tähän touhuun! Muurame rn kutsuu seuraavaksi ja toivon hartaasti että kehäkettuilu loppuisi siihen mutta odotukset eivät ole kovin korkealla *pessimisti*
Nyt nautitaan pimenevistä illoista ja koitetaan käydä todella ahkerasti pellolla jäljestämässä. Louhi on päässyt kaveriksi mustikkaan ja on oiva seuralainen kun pysyy lähellä ja kantaa kortensa kekoon syömällä parhaimmat ja isoimmat mustikat mättäistä :D

© Elli-Noora K

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Metsäjälkeä



Elokuu lähestyy vääjäämättä tuoden syksyn tuntua ilmaan. Illat alkavat pimentyä ja aina sataa.. Toisaalta on kyllä melkein koko kesän vain satanut. Tokon suhteen oli tavoitteena elokuun lopulla käydä voittajaluokkaa kokeilemassa mutta saattaa olla että jätän menemättä, tunnaria ja kaukoja pitää vielä vahvistella ja nyt on kuumin sesonkin maastolajeihin niin ei millään piisaa paukkuja vielä tokoonkin. Turha viedä kokeeseen koiraa joka ei ole valmis. 
Vapaan lauantain kunniaksi tuli piipahdettua myös kansallisten lajien puolella kun kävimme pitkästä aikaa metsäjäljellä sekä tekemässä esineruudun. Perjantaina kävin heittämässä metsään superhelpon keppijäljen muistuttelun vuoksi ennen tottiksia. Lauantain  jälki helpohkossa kangasmetsässä oli janoineen varmaan jotain 100m metriä pitkä ja siellä oli neljä keppiä. Ohjaajan mielenrauhan takia aloitetaan helpolla :D  Olin "krepeillä" merkannut keppipaikat. Huomaa miten peltojälki on tuonut koiraan tarkuutta, sillä on toki vähän erilainen mentaliteetti metsässä jäljestämiseen mutta pysyi hyvin jäljellä ja ilmaisi kaikki kepit. Ei ryntäillyt samalla tavalla kuin nuorempana.

Sunnuntain jälki oli n. 200m 6keppiä ja yksi kunnon kulma ja muutamia kaarroksia. Se oli jo hieman hankalemmassa maastossa, metsässä oli tehty risusavottaa ja osittain metsä oli heinittynyt. Laitoin paikkapaikoin muutamiin kohtiin jäljelle nameja, ihan vain vähän jarruttelemaan koiraa. Ensimmäisen namin jälkeen meininki muuttua selkeästi tarkemmaksi ja koira jäljesti syvemmällä nenällä. 5 keppiä ilmaisi heittämällä mutta kuudennen meinasi ohittaa, ilmeisesti paluujälki haisi takaviistossa. Muistuttamalla ilmaisi kyllä sen viimeisenkin. Vaikka kutosella oli sekaannusta niin olen tyytyväinen koiran suoritustasoon kun siitä on melkein vuosi aikaa kun viimeksi käytiin metsässä jäljellä. Erikseen pitää tehdä janatreeniä, matkaa sekä keppimotivaatiota. Peltojäljen esineilmaisu ovat vahvistaneet huomattavasti myös keppien ilmaisua ja kyllä nuo kaksi nenänkäyttölajia vahvistavat toisiaan.



Esineruudussa lauantaina toi ensimmäisen esineen todella innokkaasti noin 20x30m alueelta, toinen oli jo vähän tahmeampi ja kolmannessa meni taas enemmän aikaa. tuntui ettei koiralla ollut "nenä auki" johon voi vaikuttaa myös lämpenevä ilma, mutta uskon että enemmänkin treenin puutetta. Sunnuntaina jätettiin välistä lämpimän ilman takia ja käytiin vain mustikassa. Tuo on kyllä mitä parhain marjastuskaveri, ainut huono puoli siinä on että pyörii jaloissa ja syö parhaimmista mättäistä marjat..
Ollaan viime viikolla käyty kolme kertaa tottistelemassa ja ensimmäistä kertaa koskaan otettiin täyskorkea A-este josta Louhi meni yli kuin vettä vaan ja tulipa vielä takaisinkin! Noudoissa meillä on enemmän tekniikkaongelmaa hypyissä ja eteenmeno on vielä aika palasina mutta nyt ahkeran työn alla. Kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Olen saanut jopa maahanmenoon nopeutta! Se on ollut meillä ihan kuolettavan hidas mutta soveltamalla on sekin lähtenyt rullaamaan. Tiistaina meillä onkin yksityistunti treenikaverin kanssa Canis ja Catuksen Tiinan kanssa, käydään hakemassa vinkkejä peltojälkeen ja tottikseen sekä kahden viikon päästä leirille samojen lajien parissa. Siinä välissä koitetaan käydä myös vähän metsässä jäljestämässä :)

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mökkeilyä


Mökkiviikonloppu alkoi viime viikon torstaina heti kun pääsin töistä kotiin. Lähdettiin ajelemaan kun sain heitettyä työkamppeet kämpälle ja oltiinkin illansuussa paikanpäällä. Mökki sijaitsee paikassa johon ei vielä ole omaa tietä joten sinne täytyy soutaa veneellä. Hyvin saatiin kaksi ihmistä, koira ja iso muuttokuorma järven ylitse. Torstai-ilta meni ihan rauhallisissa merkeissä ja menimmekin aikaisin nukkumaan. Louhi nukkui pätkittäin aika hyvin mutta kävi välillä availemassa ulko-ovea kuonollaan ja välillä tsekkaamassa pääsisikö sänkyyn nukkumaan.
Perjantaina säät eivät hirvittävästi meitä suosineet. Ei ollut kovin lämmin ja välillä tuuli aika paljo sekä tuli sadekuuroja. Koira kyllä ui sydämensä kyllyydestä kun isännän kanssa savustimme kuhaa, kalastimme ja kävimme saunassa ja uimassa, no minä en vielä perjantaina uinut kun oli liian kylmä ilma. Koko päivä meni ulkona ja illasta rupesin katsomaan että mitä tuo koira roikottaa häntäänsä alhaalla..Tavanomaisesti se kulkee iloisesti häntä pystyssä. Kaikki mahdolliset skenaariot tuli mietittyä läpi ja sitten tajusin että sehän on vesihäntä, isäntä googletteli ja oireet vastasivat kuvausta. Ei prkl. Koira sisälle mökkiin, takka lämpöiseksi ja lämmin vesipullo hännän juurta vasten. Rentouttava mökkiloma sai vähän toisenlaisen käänteen ja loppuaika menikin koiraa murehtiessa.

Seuraavana aamuna koira oli pirteä mutta roikotti häntäänsä. Pidin sen sisällä läpimänä ja se sai olla levossa. Lauataina käytiin pikaisesti saunassa ja uimassa ennen kotiin lähtöä ja Louhi sai odotella lämpöisessä saunan eteisessa kun ihmiset kävi pulahtamassa. Kotiin päästyämme hain porukoilta särkylääkettä joka annettiin koiralle kämpällä, laitettiin sille back on track-loimi niskaan ja se nukkui lähes liikkumatta koko loppuillan. Seuraavana päivänä kävin purutreeneissä ilman koiraa ja sain kaverilta muutama rimadylin joita annoin koiralle treeneistä palauduttuani. Sunnuntai meni koiran kohdalla lepopäivänä takki niskassa mutta itse kävin illalla kävin vielä kaverin kanssa tokoilemassa. Himotreenaaja on himotreenaaja vaikka koira olisi saikulla kotona :D 

Koira kantoi häntäänsä maanantaina jo paremmin ja tiistaina se oli ihan kunnossa sekä siitä näki että kotona lepäileminen on tylsää. Kuitenkin halusin pitää sen su-ma-ti levossa varmuuden vuoksi koska ei treeneihin ole kiire vaikka ohjaaja meinaakin raapia vaan päätänsä kun koira on saikulla, aina silti koiran ehdoilla. Keskiviikkona lähdettiin jo treenaamaan ja nyt koira on jälleen elämänsä kunnossa! Hiukan harmittaa että koiralle tuli vesihäntä meidän ihmisten vuoksi, sitä kun kannustettiin uimaan ja sekaamaan rannassa. Toisaalta kuitenkin ei voi tietää että tuollainen tulee jos ei ole aiemmin tullut. Tästä lähtien uimareissuilta palatessa kuivatellaan botilla ja vähän katsotaan myös sitä lämpötilaa, kesälläkin.

Outoa että kesä on melkein ohitse ja tuntuu ettei mitään ole saanut aikaiseksi ja sitten taas toisaalta on tullut tehtyä vaikka mitä. Puruissa olen päässyt käymään aktiivisesti. Tokoa on tullut tehtyä yksikseen jonkin verran ja jäljellä ollaan vakkari treenikaverin kanssa käyty tasaiseen tahtiin. Tottiksia olen ottanut myös aika paljon itsekseni ja välillä porukassa. Tämä hektinen ja lyhyt ulkokausi aiheuttaa hiukan epätoivon tunteitakin kun pitäisi nyt mahdollisimman paljon tehdä jälkeä ja tottiksia/tokoa ulkona.  Onneksi lämpöiset  säät kestävät ihan varmasti lokakuun puoleen väliin ja lumi tulee varmaan vasta tammikuussa eli aikaa vielä on! Pimeys on vaan yksi rajoittava tekijä syksyllä/talvella mutta onneksi on viikonloput. Hyi kurjaa ajatellakin talvea.

Kolmen viikon päästä me menemme Karijoelle leirille hakemaan neuvoja jäljestykseen ja tottikseen sekä kuukauden päästä olisi taas näyttelyt. Suurilla odotuksilla emme lähde Nokialle näytelmiin mutta eipä mitään voi saavuttaa jos ei edes yritä. Syyskuun alussa on Muurame kv johon todennäköisesti myös ilmoitan koiran. Suunnitelmia on muullakin saralla mutta niistä myöhemmin lisää.

Toivottavasti kesä jatkuisi lämpöisenä pitkälle syksyyn ja saataisiin edes muutama hellepäivä, vaikka koirille se ei ole kovinkaan kivaa niin minä nautin auringosta ja auringonotosta :)

P.S Muotokuva-arvonnan voittajalle laitettu sähköpostia henkilökohtaisesti, onnea hänelle! :) Kesäkiireet painoivat päälle niin vasta nyt sain tämäkin asian päätökseen.