lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mökkeilyä


Mökkiviikonloppu alkoi viime viikon torstaina heti kun pääsin töistä kotiin. Lähdettiin ajelemaan kun sain heitettyä työkamppeet kämpälle ja oltiinkin illansuussa paikanpäällä. Mökki sijaitsee paikassa johon ei vielä ole omaa tietä joten sinne täytyy soutaa veneellä. Hyvin saatiin kaksi ihmistä, koira ja iso muuttokuorma järven ylitse. Torstai-ilta meni ihan rauhallisissa merkeissä ja menimmekin aikaisin nukkumaan. Louhi nukkui pätkittäin aika hyvin mutta kävi välillä availemassa ulko-ovea kuonollaan ja välillä tsekkaamassa pääsisikö sänkyyn nukkumaan.
Perjantaina säät eivät hirvittävästi meitä suosineet. Ei ollut kovin lämmin ja välillä tuuli aika paljo sekä tuli sadekuuroja. Koira kyllä ui sydämensä kyllyydestä kun isännän kanssa savustimme kuhaa, kalastimme ja kävimme saunassa ja uimassa, no minä en vielä perjantaina uinut kun oli liian kylmä ilma. Koko päivä meni ulkona ja illasta rupesin katsomaan että mitä tuo koira roikottaa häntäänsä alhaalla..Tavanomaisesti se kulkee iloisesti häntä pystyssä. Kaikki mahdolliset skenaariot tuli mietittyä läpi ja sitten tajusin että sehän on vesihäntä, isäntä googletteli ja oireet vastasivat kuvausta. Ei prkl. Koira sisälle mökkiin, takka lämpöiseksi ja lämmin vesipullo hännän juurta vasten. Rentouttava mökkiloma sai vähän toisenlaisen käänteen ja loppuaika menikin koiraa murehtiessa.

Seuraavana aamuna koira oli pirteä mutta roikotti häntäänsä. Pidin sen sisällä läpimänä ja se sai olla levossa. Lauataina käytiin pikaisesti saunassa ja uimassa ennen kotiin lähtöä ja Louhi sai odotella lämpöisessä saunan eteisessa kun ihmiset kävi pulahtamassa. Kotiin päästyämme hain porukoilta särkylääkettä joka annettiin koiralle kämpällä, laitettiin sille back on track-loimi niskaan ja se nukkui lähes liikkumatta koko loppuillan. Seuraavana päivänä kävin purutreeneissä ilman koiraa ja sain kaverilta muutama rimadylin joita annoin koiralle treeneistä palauduttuani. Sunnuntai meni koiran kohdalla lepopäivänä takki niskassa mutta itse kävin illalla kävin vielä kaverin kanssa tokoilemassa. Himotreenaaja on himotreenaaja vaikka koira olisi saikulla kotona :D 

Koira kantoi häntäänsä maanantaina jo paremmin ja tiistaina se oli ihan kunnossa sekä siitä näki että kotona lepäileminen on tylsää. Kuitenkin halusin pitää sen su-ma-ti levossa varmuuden vuoksi koska ei treeneihin ole kiire vaikka ohjaaja meinaakin raapia vaan päätänsä kun koira on saikulla, aina silti koiran ehdoilla. Keskiviikkona lähdettiin jo treenaamaan ja nyt koira on jälleen elämänsä kunnossa! Hiukan harmittaa että koiralle tuli vesihäntä meidän ihmisten vuoksi, sitä kun kannustettiin uimaan ja sekaamaan rannassa. Toisaalta kuitenkin ei voi tietää että tuollainen tulee jos ei ole aiemmin tullut. Tästä lähtien uimareissuilta palatessa kuivatellaan botilla ja vähän katsotaan myös sitä lämpötilaa, kesälläkin.

Outoa että kesä on melkein ohitse ja tuntuu ettei mitään ole saanut aikaiseksi ja sitten taas toisaalta on tullut tehtyä vaikka mitä. Puruissa olen päässyt käymään aktiivisesti. Tokoa on tullut tehtyä yksikseen jonkin verran ja jäljellä ollaan vakkari treenikaverin kanssa käyty tasaiseen tahtiin. Tottiksia olen ottanut myös aika paljon itsekseni ja välillä porukassa. Tämä hektinen ja lyhyt ulkokausi aiheuttaa hiukan epätoivon tunteitakin kun pitäisi nyt mahdollisimman paljon tehdä jälkeä ja tottiksia/tokoa ulkona.  Onneksi lämpöiset  säät kestävät ihan varmasti lokakuun puoleen väliin ja lumi tulee varmaan vasta tammikuussa eli aikaa vielä on! Pimeys on vaan yksi rajoittava tekijä syksyllä/talvella mutta onneksi on viikonloput. Hyi kurjaa ajatellakin talvea.

Kolmen viikon päästä me menemme Karijoelle leirille hakemaan neuvoja jäljestykseen ja tottikseen sekä kuukauden päästä olisi taas näyttelyt. Suurilla odotuksilla emme lähde Nokialle näytelmiin mutta eipä mitään voi saavuttaa jos ei edes yritä. Syyskuun alussa on Muurame kv johon todennäköisesti myös ilmoitan koiran. Suunnitelmia on muullakin saralla mutta niistä myöhemmin lisää.

Toivottavasti kesä jatkuisi lämpöisenä pitkälle syksyyn ja saataisiin edes muutama hellepäivä, vaikka koirille se ei ole kovinkaan kivaa niin minä nautin auringosta ja auringonotosta :)

P.S Muotokuva-arvonnan voittajalle laitettu sähköpostia henkilökohtaisesti, onnea hänelle! :) Kesäkiireet painoivat päälle niin vasta nyt sain tämäkin asian päätökseen.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Yhtä reissaamista


Kummasti sitä on tullut ajeltua useasti koiraharrastusten merkeissä ympäri Suomea tässä pienen ajan sisällä eikä maanantai tehnyt poikkeusta. Lienee onni että olen oikeasti todella aamuvirkku, viikonloppuisin kun saisi nukkua niin meikä on pystyssa klo 7.00. Viikko alkoi tosiaan energisesti kun kävimme Suomen bokseriyhdistyksen kesäleirillä Vesangalla korkkaamassa maanantain treenit. Valitettavasti vain päiväkävijöinä(työt haittaa harrastuksia) mutta saatiin eväitä tuleviin treeneihin sekä oli hienoa nähdä eri vaiheessa olevia boksereita suojelutreeneissä. Teemu Parviainen oli tuolla kouluttajana. Näin myös miten oma koira toimii erilailla kun liinan päässä on todella kokenut ihminen. Harmittaa etten pystynyt olemaan koko viikkoa, yksi pyrähdys ei vielä anna niin paljoa kuin koko viikko olisi antanut mutta oli tämä parempi kuin ei mitään. Ylipäätään katsomalla ja kuuntelemalla kehittyy sekä kyllä niitä ahaa-elämyksiä tuli useampia. Reissaamien on kivaa vaikka pitäisikin herätä jo ennen viittä. Kotiuduimme siskon kanssa kymmenen aikaan illalla ja kyllä sitä sai melkein heti painella nukkumaan kun pääsi kotiin.

Otettiin pätkä tottista maanantaina päivän päälle ja koska oli seuralainen mukana niin halusin jotain videollekin. Toinen käännös ei ollut kovinkaan hyvä. Koira on hiukan edessä mutta palkan paikka hiukan korjaa. Jos se tuosta ei lähde edistämään niin olkoot, en jaksa painia sen pienen edistämisen kanssa kun muuten tekee energisesti hommia eikä seilaa. Saatiin hyvää häiriötä kun taustalla tehtiin toiselle koiralle puruja.



Nyt on ollut suorastaan **ttainen viikko kun olen ollut joka päivä töissä miten sattuu ja kotona yleensä vasta ehtoosta. Tuntuu että mitään ei ole saanut aikaiseksi vaikka muutamana aamuna olenkin käynyt tokoa kikkailemassa. Viikko mennyt tyyliin aamulla töihin, töistä käymään kotona, koira hoitoon ja illaksi töihin.. Onneksi tämä on nyt poikkeusviikko ja ensiviikolla pääsee taas normaaliin rytmiin. 
Me lähdetään tänään mökille. Olen iltaan saakka töissä joten isäntä pakkaa kamat autoon valmiiksi, ja kotiuduttuani minä vaan heittäydyn autoon ja matka voi alkaa. Onneksi ei ole kuin tunnin ajomatka mutta pitkän päivän päälle sekin on raskas. Louhikin pääsee pitkästä aikaa mukaan, viimeksi kun se oli mukana mökillä, sai pelätä pissavahinkoja joten siitä on jo aikaa. Toki toissatalvena se oli mukana lumia pudottelemassa mutta sekin oli vain päivän reissu. Ihan kivaa mennä mutta tälläinen himotreenaajaa melkein valitsisi ennemmin pellonreunan tai tottis/tokokentän kun on vapaa viikonloppu. Kait me jotain kikkaillaan mökillä mutta pääpaino on rentoutumisessa ja yhdessäolossa. Isäntä ja koira varmaan uivat ahkerasti ja ehkä minäkin käyn pulahtamassa, ehkä..


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Selkäkuvaus



Yksi jännityksen aihe on nyt takanapäin kun koira on selkäkuvattu ja kennelliittokin on kuvat lausunut. Koskaan ei ennen kuvaamista tiedä mikä siellä odottaa..Käytiin tuossa 20 min ajomatkan päässä olevalla eläinklinikalla jossa Louhen lonkat & kyynärätkin kuvattiin, olen ollut todella tyytyväinen Lillvetin palveluihin. Saavuttiin paikalle, odoteltiin odotushuoneessa josta meidät kutsuttiin sisälle. Käytiin läpi paino(hih, vähän koira joutuu nyt kuntokuurille) ja Louhelle annettiin rauhoittava. Aika nopeasti se oli kanttuvei lattialla. Sille annettiin vielä toinen piikki jolloin me siirryimme siskon kanssa odotusaulaan ja koira jäi makaamaan toimenpidehuoneen lattialle. On aina jotenkin hirvittävää nähdä koira nukutettuna ja minulle tulee aina sellainen tunne että pitää tarkasti vahtia hengittääkö koira.


Noin tunti meni kuvauksissa jonka jälkeen koira sai herätteen. Käytiin eläinlääkärin kanssa katsomassa röntgenkuvat ja eläinlääkäri totesi hilpeästi minulle että saa hengittää kun tulee katsomaan kuvia. Hänen mielestään kuvista ei löytynyt mitään poikkeavuuksia. Maksamisten jälkeen homma oli selvä ja kun tehtiin lähtöä, ei Louhi ei ollut kunnolla herännyt joten kannoin elukan autoon. Minun piti valitetavasti kuvauskeikan jälkeen vielä painella töihin mutta pikkusisko tuli koiravahdiksi ja olikin hyvin hoitanut tokkuraista Louhea. Koira kannettiin omalle pedilleen ja laitettiin viltti tämän päälle että pysyy lämpimänä. Raukka roikotti kieltään ulkona suusta tokkuroissaan ja sitä käytiinkin tämän tästä kastelemassa ettei kuivunut ihan korpuksi. Pääsin välillä käymään kotona ja jouduin taas lähtemään töihin. Ammaksi vaihtui isäntä ja illalla tullessani kotiin Louhi oli jo oma hölmö itsensä.
Jännitin kennelliiton lausuntoa ja ajattelin että varmasti lausunto menee pitkälle ensiviikkoon mutta eilen illalla pamahti omakoiraan lasku ja hiukan tärisevin käsin lähdin sen maksamaan. Odotus vaihtui riemuksi kun nollaa näytti kaikki kohdat! Nyt saa huoletta harrastaa! Olen niin iloinen! Joka ikinen terveystutkimus aiheuttaa aina huolta ja jännitystä mutta nyt ei tarvitse enää murehtia. Toki varmasti tulen spondyloosin kuvaamaan uudelleen joskus viisivuotiaana mutta nyt ei tarvitse hetkeen kuvailla koiraa. Mahtavaa, onnea on omistaa terve koira.



lauantai 1. heinäkuuta 2017

Riihimäki kv



Kello herätti 4.45  ja suhteellisen virkeänä lähdin hakemaan matkaseuran kyytiin. Sopivasti näyttely oli samana viikonloppuna kuin Provinssirock ja sainkin oivan syyn välttyä ylimääräiseltä rahanmenolta ja huonolta ololta, ehkä sitten ensivuonna eri innolla noille festareille! Ajo sujui rattoisasti eikä aamusta vielä ollut kovinkaan kuuma. Kolmisen tuntia tuli istuttua autossa ennenkuin pääsimme kohteeseen. Riihimäen kansainväliset näyttelyt järjestettiin Riihimäen raviradalla, autot saatiin järkevästi parkkeerattua hiekkaurille ja kehät olivat todella kauniilla nurmella. Meidän kehä alkoi hiukan kymmenen jälkeen joten tähtäsimme paikanpäälle yhdeksäksi. Ennen kehiä kävimme tsekkaamassa myyntikojuja ja ulkoiluttamassa koiraa. Kehän laidalla Louhi makoili hienosti ja rauhoittui vaikka ympärillä olikin vähän melskettä. Todella positiivista oli se että kulkukäytävät olivat laajat, toki aamusta väkeäkään ei ollut kovin sankasti jolloin liikkuminen oli vaivatonta myös koiran kanssa.
©Elli-Noora.K

Kehä alkoi hiukan kymmenen jälkeen. Meitä ennen kehässä kävi karkkari narttu ja tuomari arvosteli nopeasti. Lyhytkarvoja ei ollut muita ilmoitettu kuin Louhi. Meidät pyydettiin kehään, tuomari katsoi hampaat ja kopeloi koiraa tarkasti. Heitettiin yksi kiekka ympäri ja sitten käytiin kulmassa kääntymässä. Tuomari tsekkasi koiran ilmeen sekä käski vielä kerran heittää yhden kierroksen. Tuloksena oli AVO ERI AVK1. SA:ta ei tippunut ja ilmeisesti liikkeessä oli tuomarin mielestä moitittavaa vaikka muutoin Louhi saikin oikein hyvän arvostelun:
Good size & format. Nice head. Strong neck. Good top & bottom lines. Good tail set. Well developed chest. Bit steep upper arm. Too close behind action. Nice coat, colour, temperament. - Zoran Brankovic
Keväisen EH:n jälkeen tuo ERI on itsessään jo iloinen asia! 
©Elli-Noora.K

Olen todella tyytyväinen koiran esintymiseen. Se ravasi paremmin kuin koskaan, eikä tainnut kertaakaan lähteä "Hei mä koitan nyt seurata" moodiin ja seisoikin aika kohtuullisesti. Emme ole harjoitelleet viime mätsärin jälkeen ravaamista ollenkaan ja vain muutama seisotus tehtiin ennen näyttelyä. Jännä miten näin yksinkertaisten asioiden opettamiseen ei löydy motivaatiota verrattaen vaikkapa tokoliikkeisiin..Oli harmi ettei tältä reissulta saatu viimeistä sertiä käteen mutta aina ei voi onnistua ja eikös sitä sanota, ei se määränpää vaan se matka. 
Kotimatkalla  suunniteltiinkin jo uusia näyttelyreissuja ja pitää alkaa kaivamaan kalenteria esin. Oli kiva käydä pitkästä aikaa ja kyllä nuo ulkonäyttelyt vaan on mun juttu!

©Elli-Noora.K

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Treenikesä



Kohti heinäkuuta mennään kun juhannuskin on jo takanapäin. Meidän juhannukseen kuului ystävien kanssa saunomista, pyöräilyä ja aivan liian lyhyitä yöunia. Juhlinnan välissä käytiin kyllä jäljelläkin, erään treenikaverini mielestä krapula on huono tekosyy :D Tulevana viikonloppuna on näyttelyt ja heinäkuun ensimmäisellä viikolla käydään selkäkuvissa. Ohjelmaa piisaa mutta palataanpas vielä viime viikkoon..
Edeltävällä viikolla treenit olivat poikkeuksellisen onnistuneet.  Maanantaina tokossa Louhi suoritti kaikkein vaikeimmat liikkeet kohtuullisen hyvin. Tunnari oli ok, kaukot vielä tarvitsevat hiomista mutta olivat koulutusvaiheeseen nähden jopa hyvät. Ruutu lienee aina se meidän murheenkryyni mutta sain treenikaverilta hyviä vinkkejä siihen miten saada koiran fokus lähemmäksi uloimmaista nauhaa. Ruudusta seuruuseentulo oli tosi hieno. Ohjattu nouto sujui hyvin. Luoksetulosta pysäytys seisomaan on ollut meillä aika kökkö, olen sitä huonosti treenannutkin. Kokeilin treeneissä takapalkalla ja yllätyksekseni koira veti ensimmäisestä käskystä liinat kiinni ja teki hienon pysäytyksen. Jäävät suoritti ihan kivasti, seisomisessa hiukan etujalat täppäsi mutta maahanmeno oli hyvä. Heittäytyi maahan, jos ei nyt salaman nopeasti niin ainakin nopeammin kuin aiemmin. Metallihyppyä emme päässeet ottamaan kun ei ollut estettä. Näistä treeneistä jäi superhyvä fiilis.

Tiistaina oli purut ja tehtiin piilonkiertoja. Hauskaa puuhaa vaikka välillä se hallinta rakoilikin. Torstaina tuli superhyvä fiilis ja oli kiva lähteä juhannuksen viettoon kun jatkettiin puruja piilonkierroilla mutta tehtiin myös lähes kokeenomainen suoritus, se vasta oli jännää! Kaiken kaikkiaan kivat treenit. Hienoa nähdä miten 10kk treenaaminen on tuottanut tulosta. Vielä pitää toki ahkerasti treenata, luvassa on koko kesä joko pellon ja treenikentän laidalla mutta mikäs sen mukavampaa! Miten muuten sitä kesää viettäisikään? Vaikea kuvitella aikaa jolloin ei treenannut tavoitteellisesti. Parasta pään nollausta töistä ja arjen oravanpyörästä.
(c) M.S
Perjantaina käytiin porukalla jäljellä ja Louhi teki elämänsä parhaimman jäljen vaikeustasoon nähden. Jäljesti tyhjää todella hyvin ja tyhjät kulmat olivat ok. Ainut mikä mättäsi oli esineilmaisu, ilmaisi ensimmäisen esineen liian ajoissa, korjaus parempaan kohtaan ja jatkettiin. Viimeinen esine en ilmaisi tosi hyvin. Lauantain jälki ei ollutkaan niin super mutta tyhjien kulmien työskentely oli hyvää sekä ylipäätään tyhjien jäljestäminen. Vähän nokka nousi jäljellä, liekö painetta tyhjistä tai ohjaajasta. Esineilmaisu oli taas hiukan liian aikaista. Seuraava jälki onkin sitten pelkkä esinejälki josko tuon etukäteen ilmaisun sillä saisi pois. Tuntuu että aina joku reuna repsottaa, nyt kun kulmat on kivalla mallilla niin esineilmaisu tuottaa hankaluuksia. 

(c) Elli-Noora.K

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Blogi 6-vuotta + arvonta



Blogi täyttää tänä vuonna 6-vuotta, itseasiassa täytti jo tuossa keväällä! Aika menee siivillä ja tuntuu että blogin aloittamisesta ja silloisesta elämäntilanteesta on jo pieni ikuisuus. Kirjoittaja ja blogi ovat kasvaneet ja kehittyneet vuosien mittaan, ulosanti on parantunut, kuvien ja tekstin hallinta selkeämpää sekä postaukset ovat laaja-alaisempia. Koirakin on kerinnyt vaihtua. Blogi on pysynyt kohtuullisen aktiivisena koko tämän ajan ja vaikka tuntuu että blogien aikakausi saattaa olla pikkuhiljaa hiipumassa niin aion itse pitää tätä pienoisena päiväkirjana siitä huolimatta.

(c) Elli-Noora K.

6-v synttäreiden kunniaksi järjestän arvonnan jonka päävoittona on  muotokuva* koirastasi. Osallistuaksesi sinun tulee olla lukija. Heitä sähköpostiosoitetta kommentteihin ja ettei tämä olisi pelkkä tylsä arvonta niin kertokaahan samalla ajatuksia lyhytkarvaisesta hollanninpaimenkoirasta?

Arvonta päättyy 10.7 ja voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse.

*Taiteilijana on Elli-Noora K


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Eka leiri




Kesän ensimmäinen leiri on nyt käytynä läpi. Sunnuntaina kotiuduttiin väsyneinä mutta  mukaan lähti uusia ajatuksia, kivoja muistoja sekä kevyt rusketus. Leiri pidettiin Koiviston kestikievarissa Sastamalassa, paikka oli hyvin idyllinen ja pihapiiri maalaismainen. Päärakennuksen sisustuskin henki ajan patinaa antiikkisilla huonekaluillaan. Ruokailut sujuivat kohtuullisen hyvin ja ruoka oli hyvää, hiukan proteiiinipitoisempaa olisi kaivannut mutta hyvin mentiin näilläkin. Puitteet leirille olivat oikein onnistuneet. Positiivista oli myös suhteellisen lyhyt ajomatka, 1,5h kesti ajella ja tuonne oli helppo löytää.


Perjantai-ilta meni kotiutuessa ja seurustelun merkeissä, treenaaminen alkoi vasta lauantaina. Kohtuullisen hyvin nukutun yön jälkeen mentiin aamupalalle josta jatkettiin pellolle. Valitsin treenattavaksi peltojäljen ja tottiksen. Todella postiivista tuossa paikassa oli se että kaikki löytyi samasta pihapiiristä. Multapelto ja hiekkapohjainen kenttä. Olin varautunut että matkaa tulee vaikka millä mitalla mutta oli todella luksusta että pelkkä käveleminen riitti eikä tarvinnut autolla ajaa yhtään mihinkään.
Alustana jäljellä oli multa, osittain voisi sanoa ehkä että savi. Lämmin seisahtunut ilma, aurinko porotti taivaalta jo heti aamusta. Myönnän että tein ihan liian vaikean jäljen ensimmäisenä päivänä, koira ei ole jäljestänyt mullalla koskaan mutta jotenkin ajattelin että samalla kaavalla millä mennään heinäpellollakin. Noh, olettaminen koitui kohtaloksi. Jostain kumman syystä se kuitenkin selvitti vaikean jäljen loppuun saakka ilmaisten jäljen päässä olevan esineen. Saatiin positiivista palautetta siitä ettei koira lopettanut vaikka oli vaikea jälki sekä siitä että ohjaaja ohjasi hyvin koiraa jolle alkoi tulla hiki ja epätoivo. Tästä viisastuneena sunnuntain jälki oli kokonaan namijälki pelkillä kaarroksilla. Pohja oli epätasainen ja osittain sieltä täältä pilkisti puunjuuria mutta oli hiukan kosteampi kuin lauantain pohja. Tämän jäljen suoritti hyvin, puutuin hiukan koiraan jos meinasi unohtaa ottaa nameja askeleilta mutta muutoin koira jäljesti tasaisesti, tarkasti sekä hyvin keskittyneesti. Viimeisellä esineellä otti hajun ennen aikojaan ja ilmaisi hiukan liian ajoissa esineen, tästä sitten vaan korjasin koiraa lähemmäksi ja palkkaus. Lounaalla kouluttaja kehui Louhen jälkeä päivän parhaimmaksi.

Selkeästi huomasi koiran olemuksesta vaikean vs. helpon jäljen. Lauantain jäljen jäljesti häntä kohtuullisen ylhäällä ja oli olemuksessaan vähän hätäinen sekä toheloi. Sunnuntain jäljen veti syvällä nenällä häntä alhaalla. Monet ovat sitä mieltä että koiran tulee jäljestää häntä alhaalla, mutta  minulle on ihan sama vaikka häntä kääntyisi kippuralle sen jäljestäessä, mikäli koira vaan on keskittynyt ja tarkka. Makuasioita nämäkin.. Epäonnistumisesta jäi melkeinpä enemmän käteen kuin onnistumisesta, tuo vaikea jälki kieli vähän siitä mitä voisi kokeessa tapahtua tiukan paikan tullen ja nyt on saanut taas tehdä ajatustyötä. Arkena pelto kutsuu.. :D


Tottiksessa pohdittiin lauantaina eteenmenoa, periaatteessa siinä pitää vaan vahvistaa hallintaa ja sitä maahanmenon vahvistelua voi tehdä jossain muualla kuin kentällä. Saatiin muutama onnistunut treeni ja vähän eväitä miten lähdetään jatkamaan. Eteenmeno on liike jota pitää vaan treenata enemmän. Oikeastaan suurin ongelma on ollut se että hiukan kaartaa käskyn saatuaan ennen kuin menee maahan. Tämänkin pystyy treenaamaan pois vaihtelemalla käskytyksen välimatkaa. Sunnuntain tottiksissa otettiin ilmoittautumista, kaaviota ja paikkista laukauksilla sekä henkilöryhmä. Kämppikseltä löytyi sopivasti starttipistooli ja ehdottomasti pitää aina kun on mahdollisuus niin hyödyntää paukkutreenejä. Kaveri suoritti seuruuosiota kun Louhi oli paikkiksessa. Louhi ei ollut ampumisesta moksiskaan, ei paikkiksessa eikä seuruussa. Meillä ei ole ollut ampumisessa koskaan ongelmaa mutta sitäkin pitäisi treenata enemmän, saada sitä rutiininomaiseki kokeita ajatellen.
Olen todella tyytyväinen koiran suorittamiseen, taisi olla ettei kertaakaan pudottanut kontaktiaan edes henkilöryhmässä jossa tuli häiriötä. Saatiin vinkkejä omaan kävelyyn seuruussa, ja siihen ettei koiraa saa vilkailla seuruun aikana. Olen tottiksen suhteen aika hyvilläni ylipäätään, vaikka on asioita joita pitää vielä oikeasti treenata mutta teknisesti se on aika valmis. Nyt pitää vaan tasapainotella pyhän kolminaisuuden väliä ja muistaa käydä myös tottistelemassa.


Aurinko paistoi lähes koko viikonlopun ja seura oli mitä mainiointa. Rotukirjokin oli laaja, aina holskuista ja maleista dobbereihin ja aussiehen. Kiva nähdä erilaisia koiria eri koulutusvaiheissa. Louhen kanssa päästiin samaan kämppään sukulaiskoiran kanssa. Louhi ja Kovu pääsivätkin useasti käymään yhdessä kävelyillä ja nukkuivatpa viimeisen yön vapaana huoneessa ilman ongelmaa. Kyllä näissä hollantilaisissa vain on sitä jotain! Leiripaikalla oli kivat lenkkimahdollisuudet ja lenkin varrella oli myös syvempiä ojia jossa koirat pääsivät vilvoittelemaan. Ei näkynyt käärmeitä ja koirakin oli punkkivapaa.

Leirit ovat kivoja irtiottoja arjesta ja lähtipä maanantaina toiselle leirille ilmoittautuminen. Kesän aikana olisi tarkoitus käydä kahdella leirillä tämän menneen leirin lisäksi.  Pitää ottaa kaikki ilo irti kesästä!

Kare-Saran Ai'ka Kelmi & Kare-Saran Be Faithful