perjantai 24. marraskuuta 2017

Mitään et saa ilmaiseksi



Nyt on löytynyt taas kipinä tokoon ja olenkin aika kiitettävästi päässyt käymään hallilla 
*taputtaa itseään päähän* Voittajaluokka rullaa kohtuullisen hyvin, eiliset pikatreenit olivat todella ilahduttavat, Louhi suoritti kaikki liikkeet hyvin ja meillä oli todella kivaa yhdessä. 
Ongelmakohdat löytyvät tutusta ruudusta, tunnarista, kaukoista. Nämä liikkeet vaativat eniten töitä ja  pitää kiinnittää huomiota myös liikkeiden väleihin, palkkailla kontaktista ja pitää huolen että koira on tekemässä ohjaajan kanssa töitä eikä haaveilemassa. Mielentila koiralla on hyvä, se ei ääntele, suorittaa vauhdikkaasti liikkeet ja on muutenkin kiva  ohjattava.

Ongelmakohtiin aion pureutua siten että ruudun kohdalla treenataan sitä optimaalista paikkaa ja käytetään vain välillä apuna targettia. Yleensä treeneissä ilman targettia koira jää liian etureunalle joten sille ei ole selvää mihin kohtaa pitää hakeutua. Tunnaria pitää vahvistella pidemmältä matkalta ja koittaa vähän haastaa koiraa. Louhi ei enää ota vääriä suuhun joten siinä mielessä ollaan edistytty mutta saattaa pyörittää nenällään vääriä mutta en ole huolissani siitä kun arvosteluohjeessa lukee: Hylkäämistä ei tapahdu, jos koira haistellessaan koskee esineitä etsiessään oikeaa. Tunnarin suhteen ollaan kyllä tehty aimo harppaus verrattuna viime kesän räpellyksiin jossa koira otti painetta ja maiskutteli lähes kaikki väärät ennenkuin toi oikean. Varmasti mielentilallinen ongelma, uusi liike ja epävarma koira jolle ei ollut selvää mitä pitää tehdä. Kyllä nämä kotitreenitkin vievät ihan älyttömästi eteenpäin kun vain jaksaa tehdä jos ei nyt päivittäin niin kuitenkin todella usein, kuten sanottua ilmaiseksi et saa mitään ja vain treenaamalla tulee tuloksia.

Kaukokäskyt. Nekin kuuluu kategoriaan "Treenaa päivittäin kotona" No siihen ainakin pyrin. Paljon vahvisteluja  läheltä, tehdä käskysanat selkeiksi ja varmoiksi, sitten vähän kokeilla välimatkaa niin kotona kuin hallilla ja vaihtelevasti käyttää apuvälineitä. Eilen saatiin jo hienoja vaihtoja 10m päästä, toki vielä puomin avulla.
Oikein kivoja suorituksia Louhi teki metallihypyssä, heitin vinoon mutta koira hyppäsi ja tuli vielä takaisin hypyn kautta! Luoksetulosta pysäytys oli ihan ok ja jäävätkin rullaa ihan hyvin, hieman vetää niissä epävarmaksi mutta pysyypä paikoillaan ja seuraamiseen tulee todella innokkaasti. Mielestäni Louhi on tokossa sellainen peruspuurtaja joka ei kaikkein näyttävimpiä suorituksia tee, toki ei se hitaimmastakaan päästä ole. Louhi yrittää aina tehdä parhaansa. Monen asian kanssa voisi lähteä hifistelemään mutta katson ennemmin muutamia juttuja sormien läpi kuin että lähtisin vaatimaan lisää nopeutta siihen, tähän ja tuohon. Emme koskaan tule kisaamaan arvokisoissa, tai no ehkä voitaisiin holskujen MM-kisoihin mennä tokoilemaan joskus..

Tottiksessa ollaan lähdetty hakemaan korkeampaa viretta haukuttamisen ja saaliille kääntämisen kautta. Vietti kyllä nousee mutta se tuo muutamia ongelmiakin mukanaan.. Siinä kevättalveksi projektia 👍 Positiivista on se että Louhi haukkuu minulle! Toki aluksi vähän sakkaa mutta kyllä se siitä tasoittuu ja pitää vaan jatkaa tuota vireennostoa ja pitää huoli ettei tule iholle asti haukkumaan. Keskityn tähän asiaan sitten kun on tokojutut pois päiväjärjestyksestä. Puruissa tehdään hallintaa ja perushuttua, sieltä ei ole juuri mitään kerrottavaa jälkipolville. Sirkkeliholsku vaan tuhoaa kiitettävän nopeasti hihanpäälliset ja taas meni uusi tilaukseen. 

maanantai 13. marraskuuta 2017

Tokoa ja jälkeä




Tokossa ollaan käyty lähes joka torstai ja ollaan tehty onnistuneitakin treenejä. Inhokkiliikkeeni tunnari on oikeasti alkanut sujua, tosin vaihtelevalla menestyksellä mutta kuitenkin. Koira etenee kapuloille reippaasti mutta stoppaa tarkastamaan ja tuo oikean kapulan. Toinen inhokkiliike kaukot ovat vielä vaiheessa mutta olen niiden suhteen aika optimistinen, paljon vain toistoja ja vaihtelevia etäisyyksiä. Ohjattu nouto on aika bueno, pitää vain vahvistella koiraa myös ohjaajaa kohti. Metalli hyppynoudossa meinaa tulla vähän ääntää mutta sitten torpataan koko liike ja otetaan alusta, ei kovinkaan montaa kertaa tarvinnut tehdä näin että meni jakeluun. Ruutu on aika varma ja sieltä seuruuseen tulossa ei ongelmaa muutakuin pitää varoa ennakointia. Jääviä pitää vahvistella mutta olen nyt saanut maahanmenoa paljon nopeammaksi, se on meillä "erityistä huomiota" listalla. Luoksetulon pysäytys on työnalla ja perusteet on jo hanskassa. Paikkamakuussa en näe ongelmaa ja ollaanpa treeneissä otettu jo onnistuneita evl-paikkiksiakin.



Yllä pätkä meidän kaukotreeneistä, kuten kerrottua olen vaihtanut takaapääkaukot etupääkaukoihin ja nyt alan olla pikkuhiljaa tyytyväinen tekniikkaan. Tässäkin on apuna tuo häkkioven kynnys mutta tarkoituksena on saada tekniikka sujumaan apuja käyttäen ja vasta sitten vaihtelevasti vaihdella etäisyyttä. Pikkuhiljaa siis aletaan olla koevalmiita tai edes siinä pisteessä että kehtaisi käydä kokeilemassa.  Kerkesin tätä postausta kirjoittaessani kiroamaan kun ei juoksuja kuulu mutta alkoivathan ne, olen samalla iloinen mutta tuo housujen kanssa edestakaisin kikkailu varsinkin näin hallikaudella on vähän rasittavaa. Juoksut taitavat olla ohi ennen suunniteltua koetta eli nyt vain ankarasti treeniä ja ilmoa menemään.


Säiden salliessa ollaan päästy käymään jäljellä nyt muutamana päivänä ja olen ollut todella tyytyväinen Louhen kulmiin. Vaikka on ollut taukoa jäljestyksestä jotain 3vko niin aikaisempi oppi on mennyt perille, koiralla on selkeästi fokus pysähtyä kulmassa ja katsoa mihin jälki jatkuu. Saaduista neuvoista on ollut apua ja en ole ollenkaan niin epätoivoinen jäljen kanssa kuin esimerkiksi alkusyksystä. Harjoittaa niitä asioita jotka ovat vaikeita ja yrittää valaa koiraan itseluottamusta.
Esineilmaisu on ollut  hyvä nyt mutta meinaa hiukan vetää lonkalle, tästä johtuen siis pitää tehdä välillä pelkkiä esinesuoria ja vahvistaa sitä suoruutta. Keväällä alkaakin kunnon urakka kun pitäisi saada rakennettua kokeenomainen suoritus myös pellolle. Ehkä sekin pikkuhiljaa.. :D

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensilumi




Kappas! Ensilumi on satanut Etelä-Pohjanmaalle! Tai itseasiassa se satoi jo torstaina, perjantaina oli ihan mahtava aurinkoinen pakkaskeli kun taas lauantaina satoi vettä.  Kovin tyypillistä.. Nyt näyttää että plussalla ollaan mutta räntää sataa. Meillä on ollut aika kevyt viikonloppu, ei olla treenattu yhtään mitään, viimeksi keskiviikkona päätettiin 5pvä jälkirupeama ja ollaan nyt lähinnä ulkoiltu. Flunssaisena en ole viitsinyt oikein rasittaa itseäni. Tänään illalla on tokotreenit, maanantaina toisen tokoryhmän koulutus ja torstaina taas treenit. Alkaa  kääntyä tokopainotteiseksi mutta en valita :)

Ensilumeen palatakseni, kävin keskiviikkona tekemässä vielä jäljen ennen lumentuloa, näin talven tulessa kun ei yhtään tiedä sulaako lumi ja millaisia säitä on luvassa. Koira teki oikein kivaa kulmatyöskentelyä ja mikäli kausi jää tähän niin jääkööt, toki jos vielä pääsee jäljelle niin ehdottomasti menen, molempi parempi.  Talvikauden tavoitteita on vain yksi ja ainoa, saada tokossa voittajasta joku tulos, ei välttämättä edes ykköstulosta mutta olisi kiva päästä kisaamaan kun koko kesä meni ihan vain treenatessa. Koetta olen jo katsellut ja jos Louhi vaan saisi juoksunsa pois alta niin päästäisiin asiaan. Heti kun syksy kääntyi talveen niin tokoinnostus nosti päätään. Käytiin hallilla viikko takaperin ja Louhi teki tunnarin ja kaukot aika nappiin! Niiden kanssa kun ollaan painittu lähes koko vuosi, sinnikkyys tuottaa tulosta. Nyt vaan hioa vielä muita liikkeitä ja liikkeen välejä jotta uskaltaa kokeeseen. Koehaaveet tuovat aina tietynlaista kivaa jännitystä ja painetta treenata ahkerammin. Kiva että on tekemistä edes parina iltana talvella, muutakin kuin töitä :D


Puruista sen verran että kävimme viime sunnuntaina tekemässä kokeenomaisen suorituksen vieraalla maalimiehellä ja meni se aika hyvin. Kierrätettiin kuudella piilolla, mitä ei olla ennen tehty, Louhi meinasi lähteä neloselta kutoselle mutta muutoin pysyi loppusuorituksen ajan hyvin hallinnassa(!) Hyvä se on kokeenomaisissa kokeilla kiertääkö kaikki kuusi piiloa, noh tulipa minullekin harjoitusta.  Itseäni aina jännittää nuo kokeenomaiset, olivatpa ne sitten näitä vierasmaalimiestreenejä tai tokon koetreenejä, toki siinä saa harjoitella jännityksen alaisena. Olen tyytyväinen omaan ohjaukseen, meni jakeluun edellisen vierastreenin jälkeiset ohjeet. Mielikuvaharjoittelu on tärkeää, ainakin minulle. Siten kykenee valmistautumaan suoritukseen. Pohtia jo etukäteen mahdolliset muuttujat ja miten niiden edessä toimitaan.
C-osa alkaa olla meillä aikalailla koevalmis mutta kokeeseen osallistuminen menee vasta ensivuoden puolelle. Haluan treenata vielä jälkeä ja tottista. Menen mieluummin sitten kun koiran osaaminen on haluamallani tasolla. Haluan luottaa koiran osaamiseen ja siihen että se yrittää parhaansa. Meillä kun ei ole kiire mihinkään. Olen kyllä todella tyytyväinen siihen miten ollaan kesän aikana edistytty niin c-osassa kuin jäljellä sekä tottiksessakin, iloisin mielin voi himmata vauhtia ja hypätä talvikaudelle.

2v 10kk

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Me pyöräillään!




Ne jotka seuraa meitä instagramissa ovat voineet huomata että ollaan innostuttu nyt syksyllä pyöräilystä toden teolla. Pyrimme käymään pyörälenkillä jotakuinkin 2-4 krt viikkoon ja välillä onkin aika tasapainottelua saada kaikki päivän ohjelma sovitettua yhteen. Saatan nipistää vaikka yöunista ja hyppään aamulla kuudelta pyörän selkään. Hyvin virkistyneenä saa mennä töihin kun on muutaman kilometrin pyöräillyt kirpeässä syysaamussa. Minulla saattaa olla töitä aamulla, sitten päivällä pari tuntia vapaata, illaksi taas töihin ja kaikki muut mahdolliset variaatiot. Välillä kaiken muun sovittaminen päivään tuntuu haasteelliselta mutta kyllä sitä oppii priorisoimaan. Alla oleva kuva on jo vuoden vanha mutta samalla pyörällä mennään, onhan se ruma mutta ajaa asiansa.


Lähinnä tarkoituksena on liikkua siten että maisemat vaihtuu. Pyöräily mahdollistaa nopeamman liikkeen, kuin esimerkiksi juokseminen(ainakin minun kunnolla) ja kunnon kohottajana-ylläpitäjänä erinomainen siksi että kyetään pyöräilemään siten että koiran syke pysyy tasaisesti korkealla. Meille esimerkiksi hihnalenkit ja metsälenkit ovat pääkopan kannalta tärkeitä mutta liikunnan kanssa niillä ei ole juurikaan tekemistä. Hihnalenkillä koira ei pysty liikkumaan rennon letkeästi eteenpäin vaan saattaa jopa peitsata jos omistaja on hidas tallustaja. Metsälenkeillä oma koira vetää pari spurttia ja alkaa sitten keskittyä maahan, keppeihin ja käpyihin, ylipäätään liike metsälenkillä on tasoa pyrähdys, nenä maahan, ihmettelyä, pyrähdys. Tilannehan olisi eri jos olisi toinen koira vauhdittamassa menoa mutta koska vielä ei ole niin sitten me pyöräillään kun halutaan kunnolla liikuntaa.

Kaikkein mukavinta on käydä pyöräilemässä aamusta, silloin on vähiten liikennettä. Iltojen pimeys vähän hankaloittaa pyöräilyä, keskustassa on toki valot mutta en halua kovinkaan usein pyöräillä asfaltilla, lähinnä koiraa ajatellen. Helpompi päästää menemään sivukylillä missä on hiekkapohjainen tie sekä vähemmän vastaantulijoita ja autoilijoita. Nyt olen uskaltautunut tuonne pimeyteenkin, minulla on otsalamppu ja heijastinliivi, koiralla heijastavat valjaat ja vilkkuva panta. Olen miettinyt heijastinliiviäkin koiralle mutta tuntuu ettei löydy sopivaa joka ei irtoaisi kesken lenkin saatika hinkkaisi koiraa. Me olemme vaihtelevasti käyneet heittämässä lyhyttä lenkkiä keskustassa kuin myös pidempää tuolla vähän matkan päässä olevilla hiekkateillä. Meillä oli käytössä pyörään kiinnitettävä springeri mutta koin sen todella hankalaksi koiraohituksissa ja ylipäätään käytössä. Me menemme rehdisti huskyvaljailla ja fleksillä, koira saa juosta edellä vetäen tai ravaten ja ohituksissa saan kikkailtua sen vierelleni, helppoa! Tämän kombon käyttöä edesauttaa koiran kuuliaisuus ja sen koko eli on fyysisestikin hallittavissa.


Ollaan nyt heitetty 10km lenkkejä säästä ja ajasta riippuen. Kun on enemmän aikaa niin mennään pitempiä pyrähdyksiä mutta aamutuimaan saatetaan heittää pelkästään 5km lenkki. Koirasta kyllä huomaa selvästi miten se nauttii kun pääsee kunnolla juoksemaan. Pääasiallisesti se menee lenkin pelkällä ravilla mutta varsinkin aluksi se saa vähän päästellä höyryjä myös laukalla. Osaapa se vetääkin käskystä sekä hiljentää vaihtaakseen raville. Talvella pitkääkin keksiä sitten muita tapoja pitää kuntoa yllä, lumikenkäily umpihangessa voisi olla kivaa!

perjantai 6. lokakuuta 2017

Syksy on täällä


Treeneihin tai pellolle lähtiessä pitää jo oikeasti pukeutua kunnolla ja pian saa alkaa taas kaivella kaapista talvivaatteita. Viimeisiä rutistuksia kentällä ja pellolla ennen hallikautta, menee vain vähän kilpajuoksuksi pimeän kanssa, rasittavaa kun jo klo 20.00 alkaa olla säkkipimeää. Syksyn ehdottomasti huonoin ja parhain puoli on tuo pimeys. Tietenkin se vaikuttaa treenaamiseen mutta mikään ei ole ihanampaa kuin käydä lenkillä syksyn pimeydessä tai talvella lumisateessa. Puolensa ja puolensa, tuntuu että kesä meni uskomattoman nopeaa ohitse ja että emme saaneet mitään juurikaan aikaan. Vaikka saimmehan me, käytiin luonnetestissä ja koira valioitui syksyllä. Kokeissa emme käyneet mutta en näe syytä lähteä keskeneräisen koiran kanssa kokeisiin, Louhi ei ollut valmis ipon suhteen eikä kyllä tokonkaan joten kesällä ei meitä kisakentillä nähty.



Syyskuun lopulla meillä oli oman puruporukan leiri ja viime lauantaina käytiin vieraissa treenaamassa. Leirillä saatiin kouluttajalta positiivista palautetta siitä että Louhi on poikkeuksellisen hyvä rotunsa edustaja ja patisti meitä kokeeseen mutta katsotaan nyt vielä. Tottista ollaan tehty aivan liian vähän, maanantaina tuli kyllä onnistumisia eteenmenossa ja hypyissä mutta enemmän pitäisi tehdä. Pellolla on tullut oltua hakerasti ja tuntui että pääsimme etenemäänkin. Tällä viikolla emme ole pellolle kerinneet, kiitos töiden jotka kyllä imevät ihmisen välillä niin kuiviin mutta helpompi viikko on varmasti tervetullut myös koiralle. Torstaina käytiin ensimmäistä kertaa osteopaattisella hierojalla ja nyt koira onkin kevyellä käytöllä seuraavan viikon, jäljellä kyllä taitaa saada käydä, onneksi! Oli hyvin mielenkiintoista nähdä mitä ongelmiä koirasta löytyy. Millään hierojalla Louhi ei ole rauhoittunut samoin kuin tuolla. Kuulemma niskan alue oli poikkeuksellisen hyvä, 9/10 suojelukoirasta on niskavaivoja  mutta tällä raitapaidalla ei ollut asiantuntijan mukaan siellä mitään mihin puuttua, lanne taas oli odotettavasti aika jumissa. Kuulemma Louhen rakenne on sopivan joustava ja jämäkkä purulajeja ajatellen. Seuraavaksi normaalille hierojalle tässä kahden viikon sisään ja uusi aika rangan käsittelyyn onkin tammikuussa.

Louhi tekee juoksuja tai ainakin tuon sylissä makaamisen ja ihmisten hinkkaamisen voi olettaa olevan oire jostain "pahemmasta" :D Onneksi eivät vaikuta koiran olemukseen muuten, on enemmän läheisyydenkaipuinen mutta ei vaikuta arkeen tai treeneihin mitenkään.


Ollaan käyty anopin mökillä puolukassa, peltolakeuksissa pyöräilemässä. Louhi on ollut isännän kaverina metsäkanalintujahdissa(sitä hirvikärpästen määrää niin isännässä kuin koirassa..) sekä välillä ollaan vaan käyty lenkeillä pimeässä syksyillassa. Ei mitään maatamullistavaa.  Teema vaihtelee viikottain, toisinaan on rauhallisempi viikko kun taas välillä on niin kiire että käyn kotona vain nukkumassa kun heti töistä suoraan kentälle tai pellolle. Toisaalta jo hiukan odottaa sitä talvikautta jolloin ei ole koko ajan niin kiire koiratouhuissa ja pystyy keskittymään vähän muuhunkin. Ei tarvitse kaikkea vapaa-aikaa puurtaa treeneissä vaan saa muutamana iltana ajella hallille puruihin ja tokoon.  Vaihtelu virkistää ja jotenkin salaisesti olen iloinen ettei Suomessa ole ikuista kesää, siinähän moni aktiiviharrastaja palaisi loppuun :D




lauantai 16. syyskuuta 2017

ABC-treeniä



Postaus parin viikon takaa. Tehtiin silloin purut 3x, jäljellä käytiin 4x ja tottisteltiin 2x viikkoon. Oikein hullunmylly mutta nyt nämä tuon jälkeiset viikot ovat olleetkin vähän rauhallisempia kiitos flunssan ja työvuorojen. Ehkä pitäisi laatia treenikalenteri jonka mukaan treenaisi mutta sitten toisaalta välillä treenataan fiiliksen pohjalta ja jos ei huvita niin väkisin ei mennä. Parempi varmasti pitää se fiilispohjaisena ainakin vielä kun ei ole koetavoitetta tälle kaudelle kuin käydä väkisin vääntämässä. Ulkokausi alkaa pikkuhiljaa hiljenemään eli vielä pitäisi jaksaa rutistaa käydä jäljellä ja tottistelemassa.


Jäljen suhteen tyhjät kulmat ja tuulinen sää on meille suurin haaste. Vinkkejä saa heittää! Palasimme muutaman askeleen taaksepäin jäljen haastavuudessa ja pyrin tekemään yllätyksellisiä jälkiä. Olen kasvattanut jälkien pituutta, jotenkin olen arkaillut tämän asian kanssa mutta kyllä se koira ne pidemmätkin suorittaa. Ylipäätään olen antanut koiralle enemmän siimaa etten painosta persustan takana kun koira on jo osaava. Roomaan on monta tietä ja minä haluan itse mahdollisimman vähän puuttua koiraan jäljellä, sillä tulee olla itsellään into jäljestää ja sen annetaan selvittää ongelmakohtia itsenäisesti, kuitenkin siihen puututaan jos menee "takki auki". Viimeisin jälki oli todella hyvä! Seitsemällä kulmalla, lähes tyhjät suorat sekä vaihtelevasti kulmissa ruokaa. Esineen ilmaisi 7m päässä minusta ja tuijotti esinettä koko sen ajan kun kävelin viereen ja palkkasin!
Minun suurin ongelmani ohjaajana on kaavoihin kangistuminen. Tietenkin tiettyjä asioita pitää treenata paljon mutta muistaa tehdä myös vaihtelevia treenejä, tätä samaa pitää soveltaa myös tottiksessa. Ylipäätään kunnon valmistautuminen on kaiken A ja O. Treenin pitäisi olla selvillä jo kun päästään pellolle/kentälle eikä alkaa viime kädessä sopertelemaan jonkinlaista suunnitelmaa kasaan. Laskeskelin että tälle kaudelle ollaan käyty n. 45. kertaa jäljellä ja kun oikein miettii niin edistystä on tullut varsinkin tyhjien suhteen.  Nyt on ollut vähän hiljaisempaa kun ohjaajalla on ollut arkielämässä kiirettä mutta tarkoitus olisi tässä taas ottaa tehokausi päälle ennen talvea ja sitten jäädä pikkuhiljaa talvitauolle jäljeltä. Jälkinameina meillä on toiminut pääasiallisesti naturismakkarat mutta nyt lähti tilaukseen natural menu ja tilausta odotellessa koira jäljestää lihapullia ja frolickeja(hyi minä) Esinepalkkauksessa käytän lihapullia, koiran pateeta, kissan märkäruokaa etc. jotain koiran nenään herkullista ja maittavaa.




Rehellisyyden nimissä tottis on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, kun jälki- ja purut ovat ahmaisseen ison osan ajasta. Kuitenkin vaikkei pääse kentälle kikkailemaan porukan kanssa niin jotain pientä on tullut viikottain tehtyä. Tottiksessa eniten treeniä kaipaava liike on eteenmeno. Pitää myöntää että se on myös kaikkein vähiten treenattu liike joten ei ihme jos se kaipaa erityistä huomiota. Haluan saada siinä maahanmenon nopeammaksi. Hypyt sujuu, a-esteen kohdalla vaan pitää vielä sitä tekniikkaa hinkata ettei lähde harjalta liitämään. Palautusasento voisi olla tiiviimpi. Iskut ovat aika kivoja kunhan niitäkin muistaa vahvistella. Seuruussa palkkaillaan paikkaa taaksepäin ja jääviä saa vielä treenata vaikka ne on koiralla kyllä aika hyvin hallussa. Pitää vaan muistaa pelata jännitteillä. Tottis on selkeästi minun lempparini, voi johtua ehkä siitäkin että se on ollut helpoin opettaa.
Toki kaikkien näiden tuntien jälkeen mitä on pellolla viettänyt, olen alkanut pitämään jäljestämisestäkin.


Ollaan paljon lähempänä IPO-koetta kuin vuosi sitten mutta koska meillä ei ole kiire mihinkään niin vahvistellaan rauhassa niitä asioita jotka sitä vielä vaatii. Suurta opettelua on ohjata koiraa sekä opetella vielä itsenäisesti tekemään päätöksiä kesken treenin mutta tuntuu että tässä parin vuoden sisällä on oikeasti tapahtunut kehitystä eikä niiden liinojen kanssa ole niin takussa kuin aluksi. Koirasilmäkin harjaantunut hiukan! Meille ohjaajille, koirasta riippuen annetaan enemmän vastuuta ja nyt pystyy jo itsekin miettimään treeniä ja ehdottaa erilaisia toimintatapoja. Meille tuli vuosi täyteen uudessa porukassa ja olen kiitollinen siitä että minut tuohon ryhmään rekrytoitiin. Suojelu on selkeästi meidän päälaji ja siinä pyrimme etenemään niin pitkälle kuin vain mahdollista. Tällä hetkellä se IPO1 siintää ajatuksissa ja sitä ajatellen tehdäänkin hurjasti töitä.


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

FI MVA



Eilen ajelimme aamusta Muurameen ryhmänäyttelyihin jotka pidettiin jylhän Riihivuoren laskettelukeskusksen laella. Onni oli ettei oma kehä alkanut ihan aamusta kun matkaa tuli sen 3h suuntaansa. Kehät olivat asfaltilla ja tilaa ei ollut kehuttavasti mutta kyllä tuolla pärjäsi.  Odotukset menestyksen suhteen eivät olleet kovin korkealla ja en jaksanut edes järkkäriä ottaa mukaan. Kiitos siskolle puhelimella otetuista kuvista! Meidän kehät olivat hiukan myöhässä mutta kehän laidalla odottelu rauhoitti Louhea mukavasti. Kaksi hollanninpaimenkoiraa oli ilmoitettu Louhen lisäksi, avonarttu  ja veteraaninarttu. 



Avoimessa luokassa seisotettiin koirat, juoksutettiin edestakaisin ja kehän ympäri. Louhi sai erin mutta kehäsihteeri ei puhunut mitään SA:sta joten ajattelin että peli oli taas menetty kunnes tämä huikkasi että menkää kehän sivuun, kilpailu jatkuu teidän osaltanne. Toinen avoimen narttu arvosteltiin jonka jälkeen kehään pääsi veteraani joka myös sai yksilöarvostelun. Lopuksi kehässä kilpailivat toisiaan vastaan Louhi ja veteraaninarttu. Yhden kierroksen jälkeen tuomari tuli viittaamaan meidän ensimmäisiksi. Kehäsihteeri tuli sanomaan että saadaan serti ja Louhi on rop uroksien puuttuessa. Olin vähän pyörryksissä mutta sain huikkattua kehäsihteerille että koira valioituu ja tämä hakikin vielä yhden ruusukkeen lisää. Tuomari halusi yhteiskuvan ja sisko sai meistäkin muutaman otoksen. Kahdeksan näyttelyä takana ja nyt irtosi tuo viimeinen serti.  Laitoin heti samana iltana omakoiran kautta valiohakemusta ja säiden suosiessa otetaan kunnon valioitumiskuva koirasta pokaaleineen ja ruusukkeineen niin saa teetettyä kuvasta taulun seinälle.
                                   
                                         AVO ERI SA SERT ROP - FI MVA


Arvostelussa lukee näin: Female of very good type. Good head and expression. Good front assembly. Good tuck up. Good hind angulation. Good coming and going. Tuomari Chua Ming Kok, Singapore

Kotimatkalla pysähdyttiin syömään matkaseuran kanssa ja Louhi sai valioitumisensa kunniaksi ikioman juustohampurilaisen Hesburgerista ja koira oli ihan kummissaan että ihan oikeastiko hän saa ihmisten ruokaa :D 
Olin ihan puulla päähän lyöty, olin ihan  varma ettei tämä reissu tuottaisi menestystä ja olen jo täytellyt kalenteria tulevien näyttelyiden suhteen mutta olen nyt niin iloinen että näyttelyrumba on tämän koiran kohdalla ohitse ja nyt saan keskittyä täysillä käyttöpuoleen, vaikka toisaalta onhan nuo näyttelyreissut olleet ihan kivoja. Nyt minulla on ensimmäinen valio ikinä! Muotovalionarvo ei ole ehkä se kaikkein arvostetuin, varsinkaan käyttökoirapiireissä mutta kyllä vaan noiden sertienkin hommaamiseen on mennyt rahaa ja aikaa sekä satoja kilometrejä tien päällä. Ja ei tämä koira ihan rujo ilmestys ole vaikka käyttöpainotteinen onkin suvultaan. Olen iloinen että vaikka koko kesä on mennyt pääasiallisesti treenaamiseen eikä olla päästy mihinkään kokeeseen niin edes yksi tavoite saatiin täytettyä ja ulkomuodolliset hommat saa jäädä nyt taakse.